Ihana vaihtoehtoinen joulumenu 2022 (vegaanisesta aatosta tipuiseen tapaniin)

Meillä syödään jouluna kaikkea muuta kuin kinkkua ja laatikoita, sitä mitä meistä on ihanaa. Vähän livahtaa joukkoon joulukaloja/porkkalaa, mutta muuten tuon tarjolle kaikkea muuta kuin perinneruokaa. Vai onko vaihtoehtoinen joulumenu jo perinne, koska tämä on blogin 11. erilainen joulumenu? Joten jos kinkku ja laatikot kaipaavat vaihtelua, klikkaa eteenpäin!

Yhtenä päivänä nautimme vegaaniherkkuja, toisena joulunpunaista naudanpataa, kolmantena tonttuisen punaista karpalokastiketta kyyhkyn kaveriksi. Mukana myös viinisuositukset.

Advertisement

Mansikka-feta -salaattia vaikka savulohen kylkeen

Ihana hellepäivän lounas tai alkupala. Me söimme fetaisen mansikkasalaatin juhannuslounaana. Ohessa vähän savulohta, se olikin oikein hyvä yhdistelmä.

Mansikkafetasta innostuneena kokeilin toisen kerran somessa vilahdellutta yhdistelmää, jossa mansikan lisäksi on vesimelonia. Olen kai niin vahvasti italialaisen ruokakulttuurin kasvatti, ettei tälläinenkään iksaaminen tuo suuhuni lisäarvoa. Jatkossa vesimelonisalaatti semmoisenaan ja mansikkafetat tälläisenään.

Ihanat parsakierteet

Lauantaina on kisakatsomoiden superilta. Sekä Euroviisut että Suomen lätkäpeli. Se vaatii laadukkaat katsomoeväät. Näiden suolaisten ja mehevien parsakierteiden voimalla jaksaa kannustaa.

Voit tehdä vegaanisen version lehtitaikinasta, vaihda vain parmesaani ravintohiivahiutaleisiin. Minä käytin tällä kertaa voitaikinan levyjä.

Valkoinen parsa saksanpähkinöillä ja loistava Riesling Reserve

Valkoinen parsa on aina ollut vähän sivuraiteella keittiössäni, johtuen omasta parsapenkistä. Ja pienestä omasta puutteesta valkoisen parsan kypsennyksessä. Kauppoihin on nyt ilmestynyt eurooppalaista valkoista luomuparsaa, joten päätin antaa valkoiselle parsalle vielä uuden tilaisuuden. Eihän se muuta vaatinut kuin pari lisäystä keitinveteen. Ja lopuksi pannulla paahtamista.

Uusi Riesling-suosikkini osuu tähän parsa-annokseen loistavasti. Saksanpähkinöissä on jotain saman sukuista pientä kirpsakkaa makua.

Ihana vaihtoehtoinen joulumenu 2021

Jo kymmenes vaihtoehtoinen joulumenu! Meillä on tosin paljon pidempään syöty ihan omia herkkuja, perinteisten kinkku-laatikkojen sijaan. Vaihtoehtoisten joulumenujen suosiosta päätellen monelle muullekaan ei aina maistu jouluruuat, ainakaan koko joulua.

Me syömme jouluna sitä mikä on milloinkin kaikkein mieleisintä. Monesti ankkaa viikunakastikkeella, pippurista kevätkananpoikaa tai kampasimpukoita. Perheen vegaanien myötä ainakin yhtenä joulupäivänä pöytään katetaan pelkkiä vegeherkkuja.

Paistettua mustavahakasta, trifolati-tyyliin ja pelkistettynä

Että voi olla sienestäjä onnellinen! Löysin pitkään jahtaamani sienen, mustavahakkaan. Ja ensimmäisellä kerralla lähes litran sieniä. Madottomia, mikä on kuulemma vielä toinen ihme.

Lähestyin varovaisesti ja kunnioittavasti uutta raaka-ainetta. Puolet paistoin yksinkertaisesti pannulla hyvässä oliiviöljyssä. Toisen satsin maustoin jo hieman reippaammin, sipuleilla ja persiljalla, taivaallisen tattipaistoksen eli trifolatin tyyliin.

Grillatut pienet herkkutatit kahdella tapaa

Pienet kiinteät herkkutatit! Tällaisena ihanan runsaana herkkutattivuonna voi pienistä tateista tehdä kaikkea ihanaa, kuten grillata ne. Olen grillannut tatin lakkeja ja tatinjalkoja yhdessä ja erikseen. Reippaammin valkosipulilla hetken marinoituna sekä kevyemmin maustettuna.

Olen useampana vuonna hionut tattien grillausta, ja hakenut oikeaa yhtälöä. Summauksena: jos haluat herkullisia grillattuja tatinlakkeja, käytä pienen pieniä ja jämäkän kiinteitä lakkeja. Isommat lakit kannattaa leikata siivuiksi, kuten myös tatin jalat. Isoista, yli viisisenttisistä kokonaisista lakeista tulee koostumukseltaan lössäjä eikä grillattu maku ole yhtä ihana.

Jos rakastat herkkutatteja, rakastat tattisipsejä

Rapeaksi paahtuneisiin tattisiivuihin tiivistyy herkkutatin koko maku. Ihanaa suolaista, vähän rasvaista umamisuutta. Ehkä parasta herkkutattia pitkään aikaan. Se on paljon sanottu minulta, sillä muutun lähes herkkutatiksi syksyisin, niin monessa muodossa tatteja syön.

Facebookin sieniruuat ja ruokasienet -ryhmässä on kuhistu herkkutattisipseistä. Onneksi pakkasin muutaman tiiviin, pienen herkkutatit mukaan elokuiselle lomamatkalleni Turun saaristoon. Paahdoin herkkutattisipsejä mökin uunissa, mutta siinä ei ollut kiertoilmatoimintoa. Sipseistä tuli vähän liian rapeita, ja rasvaakin hulahti hieman liikaa, vehnäjauhoja ja leivinpaperiakaan ei ollut. Mutta ei se makua haitannut. Ahmin sipsit melkein suoraan pelliltä.

Kotiin palattua oli heti pakko päästä tattimetsään, tattisipsin maku suussa soiden. Ja tattejahan piisaa nyt. Tein sipsit nyt huolella ja ai että tuli huikeita.

Herkkutatin metamorfoosi kampasimpukaksi

Herkkutatin kiinteät jalat saavat pannulla uuden, merihenkisen elämän. Paista sentin paksuiksi leikatut tatin jalkapalat kuumalla pannulla ja saat alkupalaksi pinnalta karamellisoitunutta ja sisältä lohkeilevan, kiiltävän kaunista haarukoitavaa. Erehdyttävästi kampasimpukan näköistä ja ihanasti herkkutatin makuista.

Tattikausi alkoi Tampereella sopivasti kesäloman keskellä. Kannoin metsästä autolle onnellisuutta ja pursuilevan korin herkkutatteja. Herkkutattiliemeen sopivia jouduin jättämään metsään rutkasti. Tila korissa ja sienestäjän kantokyky loppui. Liemitarpeitakin tuli mukavasti kuituisemmista tatin jaloista.

Idea herkkutattien kokeilusta kampasimpukoiksi syntyi perheen vegaanien kanssa kun paistoimme kuningasosterivinokkaita kuten kampasimpukoita. Nämä lähi-villiversiot ovat aivan yhtä hyviä, ellei parempia!

Unelmien grillijuhannuksen 2021 parhaat menut

Koronakevään jälkeen meitä hellitään helteillä ja parhailla kesän mauilla. Kokosin jälleen juhannusmenut kolmelle päivälle helpottamaan suunnittelua. Poimi parhaat päältä ja jos näistä et löydä mieleisiä yhdistelmiä, kurkkaa 2013-2020 juhannusmenuihin. Viinisuositukset löytyvät alku- ja pääruokien resepteistä.

Lipstikalla maustettu burrata-mansikkasalaatti

Syön viikottain tomaatti-burrata-basilikasalaattia ja näin kesäisin tomaatti vaihtuu mielellään mansikkaan. Basilika vaan ehtii nahistumaan. Liian usein löydän sen pilaantuneena vaikka kuinka aikoisin kuivata, saati väsätä jääpaloiksi. Mutta Kajon karitsa-annoksessa ollut yrttivalikoima sai lampun syttymään. Mitäpä jos kokeilisin lipstikkaa salaattiin? Sehän toimii, antaa ihan oman vinkeän makunsa mansikka-burratalle.

Vappumenut vegaaneille ja lihansyöjille

Vappuhattu päähän, serpentiinit kaulaan ja kuohuvaa lasiin. Tulipa vappupöytääsi vegaanivieraita tai lihansyöjiä, näillä menuilla iloinen ja herkullinen vappu onnistuu.

Keväinen parsarisotto (vegaaninen)

Parsarisotto on kevään merkki. Omat parsat lymyävät vielä penkin piilossa, mutta kaupasta saa jo eurooppalaisia luomuparsoja. Vegaanisen parsarisoton tekeminen on helppoa, vaihdat vain parmesaanin vegaaniseen juustoon ja ravintohiivaan.

Säädä risottoaineiden mittasuhteita käyttötarkoitusta varten. Jos teet risoton sellaisenaan syötäväksi, laita enemmän parsaa ja vähemmän valkoviiniä joukkoon. Viinin määrällä voit säätää risoton hapokkuutta maun ja tarpeen mukaan. Jos teet risoton vaikka vegaanisten, ihanien, kohtuullisen rasvaisten kampasimpukoiden kaveriksi, laita reippaammin viiniä leikkaamaan paistettujen kuningasosterivinokkaiden rasvaa.

Törkeen hyvät vegaaniset kampasimpukat

Aivan kampasimpukoiden näköisiä. Suuntuntumakin hyvin samanlainen. Maku, hmm. Se johtaa johonkin muualle kuin merelliseen maailmaan.

Kuningasosterivinokkaan pannulla paistetut paloista purskahtaa suuhun umamia. Vegaaniset kampasimpukat sopisivat loistavasti kasvisravintolan alkupalaksi tai keväisen parsarisoton kanssa nautittavaksi.

Kokeilimme paistaa vegaanisia kampasimpukoita ensimmäisen kerran pääsiäisenä, mutta ohje ei oikein osunut kohdalleen, runsas (vegaani)voikastike ollut meidän makuumme. Erikokoiset sienenpalat eivät myöskään kypsyneet tasaisesti. Fiksasimme perheen vegaanikokin kanssa ohjetta tuttuun italialaiseen tyyliin, ja voi pojat että tuli hyvää.

Raikasta veriappelsiinia ja pehmeää burrataa alkupalaksi

Olen syönyt tätä alkupalasalaattia ahkerasti aikanakin kahden veriappelsiinisesongin ajan. Tässä loistavan helpossa salaatissa yhdistyvät veriappelsiinin raikas makeus ja burratan kermainen pehmeys. Salaatti on omiaan kutittelemaan makunystyroitä ja herättelemään ruokahalua. Jos haluat tehdä hieman ruokaisemman lounassalaatin, lisää mukaan babypinaattia ja pähkinöitä tai vaikka edellisillan paahdettuja juureksia.

Unelmien vaihtoehtoiset joulumenut 2020 (myös vegaanille)

Jos perinteinen jouluruoka ei maita, tai et jaksa syödä kinkkua ja laatikoita koko joulua, olet klikannut tiesi oikeaan paikkaan. Meillä syödään jouluna sitä mikä kenestäkin on ihaninta. Aattona nautitaan vegaanisia herkkuja, loppujouluksi vaihdamme lihan ilojen pariin. Oikealla savulla aateloitu porkkala avaa jouluaaton, kalapöytä jatkaa alkupalojen herkkuna. Perheen vegaanien kanssa syödään The Stew, kikhernepata. Iberico-porsas muhii punaviinissä joulupäivän ja ankanfile kruunaa tapanin päivällispöydän. Viinivinkit tietysti mukana.

Syötävän herkullinen joulukranssi eli vege-Wellington

Sienillä ja härkiksellä täytetty kranssi on ihanaa ja näyttävää joulutarjottavaa. Tein viime jouluksi kranssinmuotoisen vegaanisen piirakan soveltaen Elina Innasen ohjetta Hesarissa. Jos joulupöydässä ei ole vegaaneja, on ohje on helppo muuttaa lihaiseksi vaihtamalla härkis jauhelihaan.

Kranssin voi tehdä pari päivää etukäteen, jos vain maltat olla syömättä sitä. Voi olla vaikeaa. Ensi kerralla teen odotusta helpottamaan tuplatäytteen ja leivon lisäksi pellillisen pieniä piiraita.

Viikunapiirakka

Rakastan viikunoita ja viikunasesongin aikana niitä on syötävä paljon ja monella tapaa. Kokeilin tehdä makean suolaista, juustoista viikunapiirakkaa. Mietojen, kermaisten makujen ystävälle tämä piirakka on varmasti herkullista. Minä jäin kaipaamaan pikkusen enemmän boostia makuihin, joten ensi kerralla laitan vähän kaikkea enemmän, niin viikunoita ja kuin mausteitakin. Tykkäsin kuitenkin valmiin juustokerman makean vivahteisesta mausta, vaikka etukäteen suhtauduin aitojen makujen ystävänä hieman epäillen.

Laiskana leipurina käytin kaupan valmista suolaiseen leivontaan tehtyä pakastetaikinaa.

Upean umaminen grillattu matsutake

Hiiligrilli aateloi muutamassa minuutissa matsutaken. Reunoilta rapeita viipaleita. Sisältä lihaisen tuntuista, tiivistynyttä umamista herkullisuutta.

Grillattu männyntuoksuvalmusta eli matsutake

• 1 nuori matsutake
• loraus oliiviöljyä
• tilkka seesamiöljyä
• sormisuolaa
• tuoretta persiljaa

Leikkaa matsutake pitkittäin noin puoli senttiä paksuiksi viipaleiksi. Sekoita oliiviöljyyn tilkka seesamiöljyä ja sormisuolaa. Sivele öljy sieniviipaleille.

Rakenne kuuma hiillos. Ladoin sieniviipaleet pitkävartiseen grillauspannuun ja nostin pannun aivan lähelle hiiliä. Grillasin viipaleita 2 minuuttia puoleltaan.

Ripottele päälle tuoretta persiljaa ja tarjoa matsutakeviipaleet kuumana.

Lisää herkullisia ohjeita männyntuoksuvalmuskoille

Testing testing, pannulla paistettu matsutake kahdella eri tapaa

Kermainen matsutakemuhennos

Todellisuus ruokakuvien takana, toisinaan. Viinilasin ja sytytysnesteen ymmärrän, mutta vasara ja desifiointiaine?

Ihana grillattu juusto

Tämän kesän parhaita grilliherkkuja on ollut parman kinkkuun kääritty tomino. Ihana piemontelainen valkohomejuusto jalostuu uudelle tasolle grillissä. Uunissakin juustosta tulee herkullista, joten aina ei tarvitse hiiliäkään.

Grillattu ilmakuivattuun kinkkuun kääritty juusto maistuu kevyemmän pääruoan alkupalana. Itse tykkään juustoista myös jälkiruokana, joten tämä on oivallinen suolaisen jälkkärin ystävälle. Voit tarjota grillijuustoa myös iltapalaksi, välipalaksi tai miksei vaikka aamiaiseksi.

Unelmien juhannusmenut 2020

Upea grillijuhannus luvassa. Tarjoa vieraille alkujuomaksi jäistä vesimelonidrinksua roseviinillä terästettynä ja kuumenna grilli hehkuvaksi. Mistä on ihanat juhannusmenut tehty? Uusista perunoista, hölskytettynä, grillattuna, keitettynä. Raikkaista salaateista ja sesongin kasviksista. Ja ihanista grillipihveistä!

Syön nykyään vähemmän lihaa, mikä näkyy siinä että vuoden 2019 juhannusmenun jälkeen en ole julkaissut montaakaan pihviohjetta. Toisaalta, blogista löytyy, jos ei nyt ihan kaikki grillattavien pihvien ohjeet, mutta paljon: t-luupihvi, porterhouse, tomahawk, brisket, maminha, peruspihvi, jauhalihapihvi. Possua, peuraa, karitsaa. Käytä blogin hakua tai klikkaa tämän postauksen lopusta sen seitsemän edellisen vuoden juhannusmenuja. Niistä löytyy myös mitä olen suositellut oheen ja lasiin. Viinisuositus löytyy useimmiten reseptin lopusta. Viime vuoden juhannusmenusta löytyy myös tarjoiluvinkkejä vegaanivieraille.

Kotimainen alkupala vitello tonnatoa mukaellen: haikku lonnato

Savusaunan lauteilla syntyy parhaat ideat. Tai tavallinenkin sauna käy, eikä edes järveä näköjään välttämättä tarvita. Lauteilla pehmeissä löylyissä pälkähti päähän versioida kotimainen vitello tonnato. Ilman sitä vasikkaa ja tonnikalaa. Jääkaapissa oli jo marinoitumassa grillattavaksi petit tender -pihvi, joka on semmoinen pitkulainen päistä kapeneva erityisen murea biitti.

Idean juuret ovat Italiassa, mutta ainekset ovat parhaita kotimaisia: Tahlon luomutilan Highlander-karjan petit tender -pihviä ja Luonnonkala -säilykettä. Päätin leikata petit tenderin ohuet päät alkupalaa varten ja grillata tasapaksun osan (ohje myöhemmin tulossa).

Tonnikala majoneesissa, kapriksien ja anjovisten maustamana, sehän on taivaallisen koukuttavaa tavaraa. En ollut tietysti mökille pakannut kapriksia ja anjoviksia, vaikka paljon kaikkea turhanpäiväistä keittiöainesta mukana olikin. Tämä oli onni, sillä Luonnonkala -säilykkeen oma maku pääsi näin oikeuksiinsa. Ensi kerralla voisin maustaa sitten tuhdimmin, mutta tämä mieto versio oli aivan ihanaa täydellisen laadukkaan lihan kanssa.

En ole koskaan päässyt Järkisärkien makuun, vaikka särkikalojen kalastamista ja ruuaksi jalostamista suuresti kannatankin. Tässä Luonnonkala -purkissa on kaikki kohillaan. Särkikalat rypsiöljyyn tonnikalamaisittain säilöttynä on miedon herkullista.

Aivan crudona en lihaa tällä kertaa laittanut, paistoin nopean ja pienen rusketuksen pinnoille pannulla. Tarjoan usein perustonnaton crudon eli raa´an lihan kanssa, perinteisen keitetyn vasikanpaistin sijaan.

Valmistelut kannattaa tehdä ajoissa, jotta että liha ehtii marinoitua, paistua ja jäähtyä. Myös lonnato kannattaa tarjoilla kylmänä.

Villiruokaa ja vielä vegaania: horsmaa ravintohiivassa kierriteltynä

Lenkkipolun vieressä odotti nuoria horsmia. Keräsin taskut täyteen ja jatkoin juoksua miettien miten horsmat laittaisin. Ruskistetulla voilla Tallbergin tapaan, vai kokeilisinko mitä suunnittelin viimeksi parsalle? Uuni oli jo valmiiksi kuumana, joten päädyin jälkimmäiseen: kierittelin horsmat reippaassa oliiviöljyssä ja ravintohiivassa ja paahdoin ne nopeasti uunissa.

Horsmassa on oma kiva vehreä parsamainen vivahteensa. Pari minun horsmistani oli jo liian lehteviä, ja ne maistuivat vähän karvaammilta. Kerää mahdollisimman siis nuoria horsmia.

Grillattua parsaa vegaanin parmesaanilla

Oletko maistanut vegaanin parmesaania eli ravintohiivahiutaleita? Se ovat niin herkkua, että ripottelen ravintohiivaa sinne tänne vaikka en olekaan vegaani. Vietimme pre-äitienpäivää vegaaninuorten kanssa puutarhahommien parissa ja grillailemalla. Grillasimme alkupalaksi parsaa ja kokeilimme maustaa sitä ravintohiivalla. Ja ah, se toimii niin hyvin.

Vappumenut vegaaneille, kalan ja lihan syöjille

1. 

Tänä vuonna vappua vietetään monessa suunnassa pienemmällä porukalla. Vappumenun suunnittelun kannalta se voi olla hyväkin asia. Monesti vappuaaton ja -päivän ruoat ja juomat mietitään määrän ja helppouden kautta. Pienemmälle joukolle voi satsata eri tavalla, suunnitella hallitun päivällisen noutopöydän sijaan. Kokosin menut vegaaneille, kalan rakastajille ja lihan syöjille.

Pääsiäisen menuissa parsaa, karitsaa, kevätkananpoikaa ja vegaaniruokia

Poikkeuksellinen pääsiäinen vaatii poikkeuksellisen herkullisia ruokia. Koronaeristyksessä pääsiäistä vietetään pienemmällä porukalla, mutta voihan sitä vaikka sopia virtuaaliset dinneritreffit puhelimen tai videonsoftan välityksellä.

Tämän vuoden pääsiäismenut koostuvat parsasta, karitsasta, kevätkananpojista ja kaniinista. Vegaaneille tarjolla on mausteista kikhernepataa, tomaattista papupataa tai kasviscurrya. Sunnuntaina jo helpotetaan ja hellitään kaikkien vatsaa lempeän terveellisellä avokadopastalla.

Olen nyt oikein odottanut eurooppalaisen parsan sesonkia. Yleensä pidättelen itseäni siihen saakka, että italialaiset luomuparsat ilmestyvät kauppoihin. Parsasesonkini jatkuu juhannukseen saakka oman parsapenkin parsoilla ja ajattelen, että parempi keskittyä laatuun kuin kyllästyä parsaan ennen aikojaan. Mutta poikkeusaikana saa antaa itselleen vähän löysää ja nauttia, eikös vaan?

Porkkalaa kolmella tapaa sekä savustettuja punajuuria (vegaaninen)

Teimme joulupöytään porkkalaa sattumalta useammalla tavalla. Minä halusin kokeilla savustuspönttöä, mutta tein vertailun vuoksi myös porkkalaa savustusaromilla. Sattumoisin Vilja oli tehnyt myös ja vielä samalla Vaimomatskuu -blogin suolaa säästävällä ohjeella (”perinteinen” porkkala tehdään kai suolakuoressa).

Koordinointi on ihan yliarvostettua, eikös. Olimme kuitenkin käyttäneet erilaista viinietikkaa. Lisäksi savustin pöntössä punajuuria. Mikä oli parasta? Voittajan etsiminen vaati jatkojalostusta.

Minä tykkäsin aidon savun makuisesta savuefektin puolesta, mutta Viljan käyttämä riisiviinietikka oli lempeämmän ja raikkaamman makuista kuin minun porkkalassani valkoinen balsamico. En ensin marinoinut savustuspöntöstä noussutta porkkanaa, mutta jouludinnerin jälkeen päätin kokeilla mitä riisiviinietikka tekisi aidosti savustetulle porkkanalle. Siitä syntyikin ihan parasta porkkalaa, raikasta ja syvemmän makuista kuin savuaromilla maustetut. Aito on tässäkin aitoa, vaikka savuaromi onkin (yllättävän) hyvää.

Ensi kerralla yhdistän näistä kokemuksista parhaat puolet, listasin ne tähän. Ohje porkkalalle ja punajuurelle lopussa.

Jos kaivat savustuslaatikon porkkanoita varten, savusta samalla vaivalla myös punajuuria. Ne vasta ihania ovatkin savulla aateloituna, kaardemummakastikkeella.

Unelmien vaihtoehtoiset joulumenut (myös vegaanille)

Perinteitä voi ravistella tai soveltaa omaan makuun. Perinteisintä meidän joulussa on puuro, eikä siinäkään tarvitse valita ottaako sen voisilmällä vai kanelilla. Vegaani valitsee kasvisrasvan ja aattoillan pöytään seitania tai savustettua tofua. Me valitsemme tällä kertaa molemmat, seitania burgundin tapaan ja spelttiä vegaanin pekonilla, rapealla savutofulla.

Jouluna herkutellaan, mutta mieleisellä ruoalla. Kokoan jo kahdeksatta kertaa vaihtoehtoisen joulumenun aatosta tapaninpäivään viinisuositusten kera. Meillä ei ole pöydässä kinkkua eikä laatikoita, graavikaloja kyllä joskus. Tänä vuonna aatto on kokonaan vegaaninen, vegaaniviinejä myöten. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä pöytään katetaan riistaa, luomukaritsaa ja äyriäisiä, mutta nostan tarjolle myös vegaaneille sopivia herkkuja.

Pahuksen hyvät munat

Paholaisen muniin eli deviled eggseihin on monia ohjeita. Tämä ei ole klassisin, mutta perushelppo ja pahuksen hyvä.

Heräsin sunnuntaiaamuna miettimään, miten kerrankin herkuttelisin aamiaisella. Letut unohtuivat, kun päässä alkoi pyöriä ajatuksia savulohesta ja kananmunista. Sitten muistin, että on olemassa klassikko-ohje, jossa keitetyn kananmunan keltuaiseen sekoitetaan majoneesia ja mausteita.

Kulhollinen hyvyyttä: samettinen keitto tuoreista härkäpavuista

Tein oman kasvimaan härkäpavuista ihanaa, raikkaan vihreää sosekeittoa. Palkojen verkkainen perkaus vei tunnin telkkaria katsellessa, keiton tekeminen vartin. Ei pikaruokaa, jos alkutekijöistä lähdet liikkeelle. Valmiiksi peratuista, pakastetuista pavuista keitto syntyy nopeasti.

Autuaallisen herkulliset tiikeriravut avokadolla

Sydän sykähti. Löysin kauppahallista erittäin terhakan näköisiä tiikerirapuja, puoleen hintaan. Tällaiset löydöt ovat juuri se syy miksi kiepahdan lähes joka perjantai Tampereen kauppahallissa isojen markettien sijaan. Jatkossa vielä ehkä useamminkin, jos kauppahallin aukioloa pidennetään (lobbaus kannattaa!)

Kun tiikeriravuissa on pää ja kuoret jäljellä, kannattaa marinadiin buustata kunnon maut. Kuorettomien jättirapujen mausteet voivat olla hienostuneempia. Nyt laitoin reippaasti tuoretta inkivääriä ja valkosipulia, persiljaa ja vähän harkittuani soijakastiketta. Makuyhdistelmä oli täydellinen! Niin ihana, että oli aivan pakko ottaa toinen kierros kuorien kanssa, tarkistaa oliko jossain kolossa vielä pala rapua, nuolla ja imeskellä kuoret molemmin puolin. Syö hyvässä seurassa, jossa kehtaa ottaa kaiken irti tästä herkusta :).

Järkyttävän herkulliset grillatut misoherneet

Kun olet ahminut tarpeeksi tuoreita herneitä, kokeile grillata palot misomarinoituna. Aivan järrrkyttävän herkullista! Mikä parasta, herneet ovat kahmittavissa suihin huuhtaisuhetkestä laskien alle kymmenessä minuutissa.

Bongasin misomarinoitujen herneiden ohjeen Instagramista ja innostuin koska minähän grillaan ihan kaikkea, lehtikaaliakin. Koska misotahnan kanssa minusta maistuu seesamiöljy, laitoin Mari Moilasen ohjeesta poiketen puolet pähkinäisen makuista paahdettua luomuseesamiöljyä, puolet oliiviöljyä. Käytin selvästi myös vähemmän öljyä. Minun makuuni öljyisyys oli nyt just sopivassa suhteessa misoon ja herneisiin. Nyt kun olen seesami-misoherneiden makuun päässyt, en usko että siitä on paluuta – niin täydellinen makuyhdistelmä se on!

Unelmien juhannusmenut 2019

Kokosin menut aatosta juhannussunnuntaihin, lounaat, päivälliset ja yöttömän yön välipalat. Mukana on myös ideoita mitä voit tarjota vegaanivieraille. Viinivinkit löytyvät pääruoan ohjeen yhteydestä.

Ottolenghin meloni-mozzarellasalaatti

Ihan parasta helleruokaa! Helteillä ei jaksa syödä paljon, mutta jaksamiseen tarvitaan raikasta, mehukasta, hippusen suolaista salaattia.

Näin tämän salaatin kuvan Yotam Ottolenghin Instagramissa ja innostuin. Kaunista kuvaa katsellessani alkoi vesi kihota kielelle. Vesimeloni toimii todistetusti fetan ja mintun kanssa, hunajameloni parmankinkun kanssa. Mozzarella ja kahden sortin meloni ovat ihania yhdessä. Etenkin kun joukkoon pirskotellaan pikapikkelöityjä sipulinvarsia.

Mitä yksinkertaisempi ruoka, sitä laadukkaampia raaka-aineita. Valitse kypsiä meloneja ja hyvälaatuista mozzarellaa. Etenkin laadukasta puhvelinmaidosta tehtyä mozzarellaa. Mikään ei ole niin tylsää kuin huono mozza. Tai no tiedän muutaman jutun, mutta ne pelaavat ihan eri liigassa.

Ihanaa villiparsaa grillissä

Tampereen kauppahallissa oli ranskalaista villiparsaa, tavallisen parsan villiä serkkua. Olen aiemmin vain haaveillen katsellut villiparsan kuvia Instagramissa, nyt pääsin maistamaan sitä!

Kapoisia varsia ja pieniä vehreitä kukkanuppuja. Maku on hieman villimpi ja karheampi kuin viljellyssä parsassa. Samalla myös maukkaampi ja intensiivisempi. Ensimmäisen satsin grillasin, sillä minusta parsa on parhaimmillaan grillattuna.

Äitienpäivämenu vegaanille ja sekasyöjälle + cashewhollandaise parsalle ja mausteiset seitanribsit

Savupaprikaiset seitanribsit fenkolinsiemenillä ja appelsiinilla.

Vietimme tänä vuonna hiukan etuottoisesti äitienpäivää. Nuoret pakkaavat jo rinkkojaan Interrailia varten. Ai että, muistoja sen seitsemästä Interrailista tulvii mieleen.

Perheen nuoret ovat nykyään vegaaneja, joten äitienpäivän dinneri rakentui parsalle Chocochilin vegaanisella cashewkastikkeella ja tyttären jatkokehittelemälle seitanreseptille. Tytär poimi seitanin mausteet vanhasta suosikistamme grillatun possunkyljen ohjeesta. Seitan on siitä ihana aines, että se kantaa mukavasti mausteisia makuja.

Kokosin menun äitienpäivälle myös sekasyöjille. Parsaa pekonilla ja karitsan karetta grilliin (tai kelien sattuessa jälleen, pannun kautta uuniin). Vegaaniset viinit sopivat molempiin menuihin, parsoille Meinklang ja seitanille tai karitsalle alkuviini Pietra. Samat ihanat keväiset lisukkeet sopivat molempiin menuihin.

Helppo piirakka broccoliinista

Ihanan keväinen broccoliinipiirakka syntyy helposti valmiista voitaikinalevyistä. Ricotta antaa piiraalle mukavaa täyteläisyyttä.

Vappubileiden parhaat menut

Tahmeita, ah niin tahmeita kanansiipiä korealaisittain.

Parsaa, horsmaa, salaatteja ja kanansiipiä – niistä on parhaat vappubileet tehty. Kokosin ideoita vappuaaton kekkereihin ja vappupäivän tasoittavaan tai nostattavaan menoon. Juomasuositukset löytyvät ruokaohjeiden lopusta.

Parsaa ja Manouri-juustoa

Raikasta ja ruokaisaa. Kertakaikkisen koukuttavaa. Paistettua parsaa ja tomaatteja, Manouri-juuston muruja kastikkeessa.

Ostin Manouri-juustoa, koska tykkään siitä grillattuna. Ennen kuin juusto ehti grilliin, osui silmiini Kokit ja Potit -blogin uunissa paahdettujen parsojen ohje. Minulla oli ainekset vähän sinne päin, ja uunikin oli varattuna matalassa lämmössä pääruoaksi muhiville karitsan potkille.

Paistoin parsat pannulla ja tein kastikkeen smetanasta ja turkkilaistyylistä Benecol-jogurtista. Erittäin ihanaa tuli näinkin, taidan ottaa tämän parsaohjeen tälläisenaan juhlaruokien repertuaariin. Ensi kerralla teen tuplamäärän kastiketta, sillä siihen voi dipata kaikkea herkkua, vaikka grillattuja kasviksia.

Uunissa paahdettua parsaa, tomaattia ja pinjansiemeniä ”Toscanan tyyliin”

En takaa että tämä ohje on autenttinen toscanalainen parsaresepti, mutta herkullisuuden takaan. Ohje on helppo, kokoat ainekset vain vuokaan ja käytät uunissa.

Pääsiäisen 2019 mahtavat menut

OIen koonnut monena vuonna pääsiäiselle menuideoita. Niitä juttuja luetaan paljon, joten muutkin kuin minä pähkäilevät mitä herkkua laittaisi pitkinä pyhinä. Kerrankin on aikaa haudutella ruokia, herkutella, kestitä vieraita ja sukua. Tässä on vuoden 2019 menut aina pitkästä perjantaista pääsiäismaanantaihin. Viinivinkit löytyvät alkuruoan ja pääruoan ohjeista.

Tänä vuonna erityiskierteenä minulla on keksiä vegaaninen päivällinen. Olen luvannut tarjota ruokaa ja juomaa kiitokseksi ihanille, ahkerille opiskelijanuorille, jotka tekivät järjettömän kovan duunin uuden makuuhuoneen remontin purkuhommissa, kaivoivat kaksi päivää alapohjan vanhoja eristeitä pois. Toimisiko härkiksestä tehty mureke? Miten kannattaisi korvata kananmunat? Toimisiko chickherneiden liemi sidosaineena? Tehdään vaihtarit, poimi tästä vinkit pääsiäiseen ja vinkkaa minulle hyvät ideat vegaanien ja sekasyöjien päivälliselle! Vegaaninen viinivinkki kelpaa myös!

Meillä on monena pääsiäisenä syöty kaniinia, karitsaa ja luomubroileria. Alkupaloissa dominoi parsa, koska pääsiäinen on usein parsahulluuden alkupiste.

Veriappelsiinia, parsaa ja avokadoa

Ensin ahmin tätä silmilläni. Ensimmäinen suullinen oli kuitenkin vähän että nyt ei nappaa. Ei vaikka lautasella on suosikkiainekseni yhdistettynä. Ajattelin, että kaikki ei vaan sovi yhteen. Toinen suullinen oli että WAU. Sen jälkeen pitikin pidätellä, etten ahminut koko lautasellista samaan hengenvetoon. Niin raikasta, vehreää ja ihanaa!

Parsan ja veriappelsiinin sesongit kohtaavat hiuksenhienosti. Pidättelen, ja ostan ensimmäiset parsat vasta kun eurooppalaiset luomuparsat ilmestyvät kauppoihin. Veriappelsiineja löytyy vieläkin kaupoista, mutta nyt kannattaa jo rohmuta jos haluaa jemmata jääkaappiin näitä herkkuja.

Vaimomatskuu -blogin ohjeessa kastikkeeseen käytetään kimchilientä. Minulle kimchi ei napannut Soulin matkalla, enkä oppinut ja tottunut makuun vaikka roudasin pari pakettia Etelä-Koreasta kotiin. Yltiöpäisen hapantulinen ei vaan ole mun makumaailmaa. Säädin kastikkeen ihan perusaineksista: veriappelsiinin mehua, oliiviöljyä ja balsamicoa.

Campasimpukan loistavat kampasimpukat ja viinivinkki

Lomanaloituksen kunniaksi kaivoin pakastimesta alkupalaksi kampasimpukoita. Nimi on enne, sillä ihanasta Campasimpukka -blogista löysin niin maistuvan ja helpon tomaattisen paistettujen kampasimpukkaohjeen. Tuoreista superkirsikkatomaateista ja Pinot Gris -viinistä syntyi kampasimpukoille kevyen ihana ja ihanan kevyt kastike.

Rautainen veriappelsiinisalaatti

Väriä, makua, raikkautta, rautaa ja c-vitamiinia. Mitä muuta salaatilta voi vielä toivoa? Kevään raikkaimmassa salaatissa on veriappelsiinia, mozzarellaa ja babypinaattia. Hesarissa salaattia kutsutaan sitruscapreseksi, mutta vaihdoin basilikan babypinaattiin, koska en ehdi koskaan käyttämään basilikaa talvella ennen kuin se mustuu omia aikojaan. Babypinaatti toi sen kaivatun vihreän värin salaatille ja maistuikin herkulliselle. Muista käyttää sitruksia kuoriessa irtoava mehu salaatinkastikkeeseen!

Persimonia ja pekonia alkupalaksi

Suolaista ja makeaa. Hedelmäistä, pehmeää ja rapeaa. Terveellistä ja syntistä. Juuri sopivassa suhteessa.

Persimonviipaleita pekonikääreessä on helppoakin helpompi alkupala. Sopii myös aamiaiseksi tai brunssiherkuksi.

Paahdettu inkiväärinen kurpitsakeitto

Samettista, höyryävää, mausteista, paahteista. Kurpitsakeitto on syksyn herkkua. Tainnuttaa flunssan ja pimeät sadekelit.

Keiton makumaailma rakentui löytämäni kotimaisen tuoreen inkiväärin ympärille. Ostin myös Rekon kautta kotimaista luomuvalkosipulia. Siinä ihanat päämausteet.

Kurpitsapalojen paahtaminen uunissa tuo lisää syvyyttä keiton makuun. Kuoriminen myös helpottuu, kun vain kaavit pehmenneen kurpitsan irti kuoristaan. Kesytin myös valkosipulin uunissa paahtamalla.

Sammakonreidet pannulla

Rakastan sammakoita! Syön sammakkoa aina kun siihen mahdollisuus tulee. Olen kalunnut sammakon pieniä luita niin Ranskassa, Italiassa kuin Vietnamissakin. Tampereella Tuulensuun Gastropubissa. Saigonissa grillasimme sammakoita itse keskellä pöytää olevilla grilleillä.

En ollut uskoa silmiäni, kun näin sammakon koipia Tampereen kauppahallin kalakaupassa. Ne olivat valmiiksi marinoituja, mutta minun oli pakko ostaa pieni satsi alkupalaksi.

Syksyn paras kyssäkaalikeitto persiljaöljyllä

Syksyn paras lounaskeitto. Maistuu myös kevyenä alkuruokana. Jos haluat ruokaisempaa, lisää vähän sulatejuustoa. Persiljaöljy kruunaa keiton.

Kuningattaren keittoa leppärouskuista

Oranssit leppärouskut ovat niin herkullisia, että niistä tehtyä soppaa kutsutaan kuningattaren keitoksi. Jos löydät muutamankin napakan, madottoman leppärouskun, saat keittoainekset. Maustoin keiton itse keitetyllä herkkutattiliemellä. Kananmunan keltuaisen lisääminen lopussa keittoon kohottaa sopan lopullisesti kuninkaalliselle tasolle.

Nämä ei ole niitä leppärouskuja, joiden perässä täräytin reiteni juoksusienessä. Sattui pirusti kun astuin ojaan joka oli 15 senttiä syvempi kuin luulin. Säikähdin, tässäkö meni syksyn sienireissut, juokseminen, tryffelöinti? Keräsin reisilihakseni kouralla kiinni ja linkutin puoli kilometriä autolle. Leppärouskut pussissa toisessa kädessä, tietysti. Koirat hiukka tiukan käskyn alla.

Onneksi selvisin säikähdyksellä, fysioterapialla ja levolla. Viikon päästä jo olin seuraavia leppärouskuja poimimassa. Napakoita, ihanan oransseja.

Sienipaljouden keskellä vain siivosin leppärouskut, pilkoin ja keitin paistinpannulla nopeasti nesteet pois ja tyrkkäsin jääkaappiin. Herkkutattiruuhkan jälkeen muistin leppärouskut ja nuuhkin mitä niille kuuluu. Hyvin olivat säilyneet ja maistuivat raikkailta.

Horsmaporkkanat

Renttuporkkanat ovat sesongissa nyt ja niin kauan kuin horsma kukkii! Ei tarvitse ostaa syötäviä kukkia kaupasta ruokapöydän koristeeksi.