Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.


Jätä kommentti

Salaatti veriappelsiinista ja palsternakasta

Sitruksia ja juureksia yhdistäviä salaatteja on maailmassa monia, kuten tämä useamman juureksen salaatti viime talvelta. Veriappelsiinien sesonki on niin lyhyt ja kiihkeä, että onkin loistavaa kun aina löytyy jokin uusi tapa kuljettaa herkkua suuhun.

Hesarissa vanhassa ohjeessa oli yhdistetty salaattiin gryerereä ja saksanpähkinöitä. Ihana yhdistelmä!

Salaatin valmistus menee Hesarin ohjeessa eri reittejä. Siinä palsternakat haudutetaan veriappelsiinin mehussa ja melkoisen runsaassa hunajassa. Minulla oli jo valmiiksi paahdettuja palsternakkoja, sillä on vaan hyvä tehdä aina kerralla paljon uunijuureksia. Niistä saa sitten arkena nopeat lisukkeet tai salaatin. Helpommin sen puoli kiloa kasviksia päivässä.

Koska en hauduttanut palsternakkoja mehussa, tein veriappelsiinista pienen kastikkeen samoilla mauilla. Ihanan raikas salaatti! Lue loppuun

Mainokset


2 kommenttia

Kuhaa kookoskastikkeessa ja kasviswokkia osterikastikkeessa

Tammikuussa olen syönyt kalaa ja kookosmaitoa monessa muodossa. Erityisesti olen ihastunut tuoreen kurkuman ja inkiväärin makuihin kookoskalan kanssa.

Aasialaisten ruokien haasteena minulla on useamman lajin valmistelu niin, että ne ovat kasvikset ovat rapsakoita ja kalat sopivan kypsiä tarjoillessa. Nyt sain kalan kookoskastikkeessa, wokatut vihannekset ja riisin valmiiksi just passelisti. Kirjasin työjärjestyksen ylös itsellenikin, että seuraavallakin kerralla lapanen pysyy kädessä.

Aloitin fileoimalla, pilkkomalla ja maustamalla kalan. Pilkoin seuraavaksi sekä kasviswokin että kalaohjeen ainekset, kaikki kasvikset ja mausteet. Koetin pitää hyvä hajuraon wokin ja kalan aineksissa, jotta pysyisin kartalla mikä menee minnekin. Laitoin wokkikasvikset yhdelle leikkuulaudalle ja mausteet viereen, kalaohjeet tarpeet toiselle. Tälläinen järjestelmällisyys on minulle aina vaikeaa, multitaskaus, improvisointi ja makustelu on enemmän tyylini keittiössä.

Tämän kurinalaisuuden olen kantapään kautta joutunut opettelemaan (ja jatkan opettelemista), sillä wokkaamisessa nopeus ja ajoitus ovat valttia. Ohjeen tavaaminen ja puuttuvan aineksen kaivaminen jääkaapista, kuoriminen ja pilkkominen sotkee varmasti minuuttiaikataulun.

Otin valmiiksi riisikattilan, wokkipannun ja paistinpannun.

Kun kasvikset oli pilkottu, jatkoin keittämällä riisin. Keitetyn riisin jätin höyrystymään siivilään kannen alle, köyhän naisen riisikeittimeen.

Riisin kiehuessa tein kookoskalan. Kun kuha kypsyi kastikkeessa, wokkasin kasvikset. Tässä järjestyksessä sain kaiken valmiiksi samaan aikaan. Lue loppuun


Jätä kommentti

Tomaattista naudanpataa Bolzanosta

Tomaatissa ja punaviinissä hautunut, höyryävä naudanpata on talven herkkuruokaa. Bolzanon vuoristossa muheva pata maustetaan salvialla ja paprikajauholla. Sipulit sulavat hitaasti haudutettuun, vehnäjauhoilla kevyesti suurustetaan kastikkeeseen.

Käytin pataan pihvikarjan fileeselkää. Kympin kilohintaan vallan mainiota patalihaa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Ankankoipia veriappelsiinikastikkeella

 

Ankankoivet muhivat ensin uunissa veriappelsiinilla ryyditetyssä liemessä. Keitin liemestä kokoon ihanan kirpeän, mutta tasapainoisen kastikkeen. Lopuksi rapeutin koipien nahan uunissa.

Ajoita valmistus niin, että ehdit jäähdyttää uunissa hautuneen liemen. Näin saat kuorittua kastikkeesta pois liiat ankanrasvat pois. Jos aloitat kolme tuntia ennen ruokailua, ehdit jäähdyttää lientä tunnin. Lumihanki nopeuttaa prosessia. Trust me, rasvan kuoriminen kannattaa. Kahdesta koivesta irtosi noin 2 dl ankanrasvaa. Lue loppuun


14 kommenttia

Puikulamuussi

Syön paljon perunoita. Viljelen kasvimaalla omia perunoita. Tykkään siis perunoista! En vain ole koskaan oikein oivaltanut puikulaperunoiden mainetta. Niitä hehkutetaan maailman parhaiksi muussiperunoiksi. Päätin kokeilla puikuloita oikein ajatuksen kanssa. Lue loppuun


Jätä kommentti

Kanakeitto grillibroilerista

Kanakeitto on herkkua, lääkettä ja lohturuokaa. Keitto auttaa kriisin kuin kriisin yli, globaalisti. Kanakeittoa kutsutaan jopa juutalaiseksi antibiootiksi. Tämä keitto lääkitsi minun flunssani, joten jotain perää saattaa sanonnassa olla.

Hyvän kanakeiton perusta on kanan luista hitaasti ja hartaasti keitetty liemi. Kanan lisäksi keittoon voi laittaa maun mukaan kasviksia, perunaa, riisiä, pastaa tai näiden yhdistelmiä. Minulla keiton makumaailma vaihtelee perisuomalaisesta aasialaiseen. Tällä kertaa sitruunaruoho antaa kivan säväyksen keittoon.

Joskus teen kanakeiton kokonaisesta tuoreesta luomubroilerista, mutta useimmiten kätevästä kaupan grillibroilerista. Yhdestä grillibroilerista saa samalla monta ruokaa. Koivet syön usein sellaisenaan, rintafileestä teen pastakastikkeen tai salaatin. Luista ja lopusta kananlihasta syntyy ihana, maukas kanakeitto. Lue loppuun


Jätä kommentti

Carluccion kahden tatin kana

Mikä olisi parempi tapa kunnioittaa chef Antonio Carluccion muistoa kuin kaivaa miehen keittokirja hyllystä? Päätin tehdä Intohimona sienet -kirjasta Kahden tatin kanaa. Herkkutatin lisäksi ohjeessa käytetään punikkitatteja. Muskottipähkinä antaa kivan säväyksen tomaattikastikkeeseen ja kanalle.

Pakastimesta löytyi se yksi pieni paketti punikkitatteja, jonka olin sinne jemmannut mustekalapastaa varten. Olin päättänyt vakaasti, että en enää kerää punikkitatteja yhtä tattia enempää. Olen tyhjentänyt pakastimen syömättömistä punikeista niin monta kertaa.

Punikkitatit toivat herkkutatin oheen yllättävän hauskan maun ja koostumuksen. Pyörrän päätökseni, jatkossa huolin punikkitatteja sienikoriin. Ainakin muutaman!

Carluccio käyttää luutonta rintafilettä, mutta minä käytin luomukanankoipia. Luomukanaa myös italialaisen ruoan suuri keittiömestari suosittelee, sahajauhon makuisten tehotuotettujen broilerien sijaan. Lue loppuun