Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Nyhtötatit, tattiruokien rosoiset aateliset

2 kommenttia

nyhtotatit

Niin hauska idea, niin monella tasolla. Herkullinen itsessään, sienimaailman vastine nyhtökauralle, nyhtöpossulle, kaikenlaiselle nyhtölihalle. Ja vielä loistavaa hävikkiruokaa. Moni laittaa dissaa herkkutatin jalat, jos ne eivät ole aivan ykkösluokkaa. Tähän käy ne jo hippusen haperoituneet jalat.

Facebookin sieniryhmät ovat ihan loistavia, siellä nousi taas esiin nyhtötattien idea, reippailla itämaisilla mausteilla. Luottobloggaajani Sauvajyvänen oli tehnyt ihanan näköiselle hodarille mausteista täytettä nyhtämällä tatteja.

Italialainen ruokakulttuuri istuu näköjään niin syvällä sisimmässäni, että en pystynyt avaamaan tattien nyhtämisen uraani itämaisella maustemaailmalla. Sovelsin blogin tattisesongin kestosuosikin, taivaallisen tattipaistoksen maustemaailmaa, myös nyhtötatteihin. Klassiset italialaiset trifolati-maut sopivat tietysti myös tatinkoiville.

Trifolaattiset nyhtötatit

  • muutama herkkutatin jalka, noin 400 g
  • 1 rkl voita
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1–2 punasipulia, koosta riippuen
  • nippu lehtipersiljaa tai minttua
  • 1–2 valkosipulin kynttä
  • mustapippuria
  • sormisuolaa

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Rakenna ensin pannulle maustepohja. Pilko punasipulit, laita pannulle oliiviöljyä ja voita. Pilko reilu kouralinen lehtipersiljaa ja/tai minttua.

Kun voi on sulanut, lisää pilkottu sipuli ja vähän suolaa. Lisää samalla mukaan silputtua persiljaa. Suola irrottaa sipulista nesteitä, jolloin sipuli hautuu meheväksi. Paista miedolla lämmöllä noin seitsemän minuuttia. Lisää pilkottu valkosipuli, mustapippuri ja pyöräytä nopeasti pannulla.

Nyhdä puhdistetut tatinjalat kahdella haarukalla. En nyhtänyt niitä ihan silpuksi vaan jätin muutaman tulitikun paksuiksi.

Nosta vähän lämpöä, lisää pilkotut herkkutatit, kourallinen persiljasilppua ja paista nopeasti.

Kuori valkosipuli, pilko ja lisää pannulle. Maista, lisää sormisuolaa tarpeen mukaan.

Parhaimmillaan tatti ruskistuu vähän pinnalta, mutta jää sisältä vielä kiinteäksi. Tässä poikkesin Sauvajyväsen ohjeesta, jossa nesteet haihdutetaan kokonaan pois.

Kaada sienet uunivuokaan ja nosta uuniin. Paista 20-25 minuuttia. Sekoita puolivälissä.

Tarjosin nyhtötatit juureen tehdyn vaalean siemenleivän välissä, koska minullahan ei ole koskaan mitään kivoja hodarisämpylöitä. Toisen satsin söin sellaisenaan ja kolmannen kaikenlaisten jämien kanssa etäpäivän lounaaksi. Sopii kaikkeen ja vielä muuhunkin.

Luin Facebookin sieniryhmästä muuten selityksen ilmiölle, jota olen metsässä suuresti ihmetellyt. Joku nimittäin kulkee sienimaastoissani leikkaamassa pelkät herkkutatin lakit! Kerään jalat mukaani, tietysti, päätäni pyöritellen ja äimistellen. Joku kertoi ryhmässä, että vuonna kivi ja kirves on opetettu, että tateista kerätään vaan lakit. No, minä olen saanut monet herkut valmistettua kun vanhemman polven sienestäjä on jättänyt puolet herkkutatista mulle. En valita. 

tattijalkakasa

tattileipa

2 thoughts on “Nyhtötatit, tattiruokien rosoiset aateliset

  1. Pitääpä maustaa näinkin. Olen tehnyt nyt nyhtötattia monella tapaa maustaen, ja kaikki ovat yhtä hyviä. Seuraavat teenkin näin, jos vielä tatteja löydän.

    Tuo on muuten mielenkiintoista, miten monella tapaa poimimme sieniä. Minulla on tapana käydä sienet läpi jo metsässä ja perata sienet paikan päällä. Joskus sitten jäljissäni kulki toiset sienestäjät, jotka kovasti paheksuivat sitä, kuinka joku jättää perkuujätteet metsään, etteivät ne sinne kuulu. Heillä oli korissa sienet multineen roskineen toukkineen päivineen. Mutta kokonaiset jalat, sitä en olekaan kuullut.

    • Nyhtis vaikuttaa varsin antavalta alustalta kaikelle maustamiselle. Hauskaa oli kuinka tunsin omien ruokajuureni nykivän kuin mietin miten maustan nyhtötatteja. Pitää seuraavaksi astua mukavuusalueelta ja kokeilla itämaista tahi amerikkaista makumaailmaa. Tänään oli kyllä tatit jo vähemmistönä, toivottavasti vielä löytyy!
      No eihän nyt metsään voi jättää mitään maatuvaa :D. Hämmentävä väite! Mä siivoan metsässä, jos suinkin on veitsi mukana. Nyt olen hukannut kaksi sieniveistä mettään eikä kaupoissa Tampereella ole sieniveitsiä! Koronailmiö vai loistavan sienisyksyn ilmiö?

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.