Herkkutatteja ja perunaa

Carluccio sanoo, että herkkutatti ja peruna ovat kuin luotu toisilleen. Olen niin samaa mieltä.

Tuunasin vahingossa Antonio Carluccion tatti-peruna -ohjetta, paahdoin paistosta vielä uunissa. Olin tarjoamassa kaverilleni päivällistä, kokkasimme yhdessä ja juttelimme. Yhdistin paistetut sienet ja keitetyt ja paistetut perunat uunivuokaan ja kurkkasin keittokirjaan. Hämmästykseni oli suuri kun huomasin ettei Carluccion ohjeessa ole uunivaihetta ollenkaan. Havainnosta huolimatta laitoin vuoan uuniin. Olin jo koukuttunut siihen herkkutatin tiivistyneeseen makuun, jolle loppusilauksen antaa uunissa paahtuminen.

Epäilen, että digitaalinen elämäni alkaa jo hapertaa perinteisen keittokirjan lukemisen taitoa.

Tähän ohjeeseen voi käyttää myös tuoreena pakastettuja viipaloituja tatinlakkeja. Luin vinkin loistavasta Facebookin sieniruoka-ryhmästä ja halusin kokeilla miten homma toimii. Oleellista on viipaloida lakit valmiiksi ja laittaa viipaleet jäisinä suoraan paistinpannulle. Jäisinä pannulle laitetut viipaleet maistuivat yhtä hyville kuin tuoreet.

Nyhtötatit, tattiruokien rosoiset aateliset

Niin hauska idea, niin monella tasolla. Herkullinen itsessään, sienimaailman vastine nyhtökauralle, nyhtöpossulle, kaikenlaiselle nyhtölihalle. Ja vielä loistavaa hävikkiruokaa. Moni laittaa dissaa herkkutatin jalat, jos ne eivät ole aivan ykkösluokkaa. Tähän käy ne jo hippusen haperoituneet jalat.

Facebookin sieniryhmät ovat ihan loistavia, siellä nousi taas esiin nyhtötattien idea, reippailla itämaisilla mausteilla. Luottobloggaajani Sauvajyvänen oli tehnyt ihanan näköiselle hodarille mausteista täytettä nyhtämällä tatteja.

Italialainen ruokakulttuuri istuu näköjään niin syvällä sisimmässäni, että en pystynyt avaamaan tattien nyhtämisen uraani itämaisella maustemaailmalla. Sovelsin blogin tattisesongin kestosuosikin, taivaallisen tattipaistoksen maustemaailmaa, myös nyhtötatteihin. Klassiset italialaiset trifolati-maut sopivat tietysti myös tatinkoiville.

Grillatut pienet herkkutatit kahdella tapaa

Pienet kiinteät herkkutatit! Tällaisena ihanan runsaana herkkutattivuonna voi pienistä tateista tehdä kaikkea ihanaa, kuten grillata ne. Olen grillannut tatin lakkeja ja tatinjalkoja yhdessä ja erikseen. Reippaammin valkosipulilla hetken marinoituna sekä kevyemmin maustettuna.

Olen useampana vuonna hionut tattien grillausta, ja hakenut oikeaa yhtälöä. Summauksena: jos haluat herkullisia grillattuja tatinlakkeja, käytä pienen pieniä ja jämäkän kiinteitä lakkeja. Isommat lakit kannattaa leikata siivuiksi, kuten myös tatin jalat. Isoista, yli viisisenttisistä kokonaisista lakeista tulee koostumukseltaan lössäjä eikä grillattu maku ole yhtä ihana.

Jos rakastat herkkutatteja, rakastat tattisipsejä

Rapeaksi paahtuneisiin tattisiivuihin tiivistyy herkkutatin koko maku. Ihanaa suolaista, vähän rasvaista umamisuutta. Ehkä parasta herkkutattia pitkään aikaan. Se on paljon sanottu minulta, sillä muutun lähes herkkutatiksi syksyisin, niin monessa muodossa tatteja syön.

Facebookin sieniruuat ja ruokasienet -ryhmässä on kuhistu herkkutattisipseistä. Onneksi pakkasin muutaman tiiviin, pienen herkkutatit mukaan elokuiselle lomamatkalleni Turun saaristoon. Paahdoin herkkutattisipsejä mökin uunissa, mutta siinä ei ollut kiertoilmatoimintoa. Sipseistä tuli vähän liian rapeita, ja rasvaakin hulahti hieman liikaa, vehnäjauhoja ja leivinpaperiakaan ei ollut. Mutta ei se makua haitannut. Ahmin sipsit melkein suoraan pelliltä.

Kotiin palattua oli heti pakko päästä tattimetsään, tattisipsin maku suussa soiden. Ja tattejahan piisaa nyt. Tein sipsit nyt huolella ja ai että tuli huikeita.

Herkkutatin metamorfoosi kampasimpukaksi

Herkkutatin kiinteät jalat saavat pannulla uuden, merihenkisen elämän. Paista sentin paksuiksi leikatut tatin jalkapalat kuumalla pannulla ja saat alkupalaksi pinnalta karamellisoitunutta ja sisältä lohkeilevan, kiiltävän kaunista haarukoitavaa. Erehdyttävästi kampasimpukan näköistä ja ihanasti herkkutatin makuista.

Tattikausi alkoi Tampereella sopivasti kesäloman keskellä. Kannoin metsästä autolle onnellisuutta ja pursuilevan korin herkkutatteja. Herkkutattiliemeen sopivia jouduin jättämään metsään rutkasti. Tila korissa ja sienestäjän kantokyky loppui. Liemitarpeitakin tuli mukavasti kuituisemmista tatin jaloista.

Idea herkkutattien kokeilusta kampasimpukoiksi syntyi perheen vegaanien kanssa kun paistoimme kuningasosterivinokkaita kuten kampasimpukoita. Nämä lähi-villiversiot ovat aivan yhtä hyviä, ellei parempia!

Vegaaninen burgundinpata seitanista ja herkkusienistä

Perheen vegaani kehitti burgundin seitanin, lähetti minulle ohjeen ja pyysi testaamaan. Nyt osui niin seitanin kuin burgundinpadankin maut minun suuhun kohdilleen. Seitan on siitä kätevä kasvisproteiini, että se imee hyvin ympäröiviä makuja itseensä. Viljan ohjeessa seitaniin uutetaan makua kahdessa vaiheessa punaviinillä ja tattiliemellä. Seitan muhitetaan burgundinpadan mauissa: punaviinissä herkkusienten ja kasvisten kanssa. Kastikkeen makua syventää herkkutattiliemi. Burgundin seitan maistuu muhevan täyteläiseltä, umamiselta pienellä hapokkuudella ryyditettynä.

Pohdimme burgundin seitania syödessä miten lihaiselta seitan maistuukaan, jopa koostumukseltaan. Monet seitanit ovat tuntuneet suussa jotenkin sienimäiseltä. Kasviproteiinien kohdalla keskustelu käy kuumana: saako niitä nimetä lihaserkkujensa mukaan. Saako niitä yleensäkään verrata? Pitääkö kehittää mahdollisimman lihanoloista korviketta, jotta se uppoasi kaikille? Minusta on ihan sama millä nimellä kutsutaan ja mihin verrataa kunhan se on hyvää. Tämä muheva seitanpata on juhlapöytäkelpoista, ja käy sopivaksi tutustumismatkaksi seitanin maailmaan myös lihansyöjille.

Tattikastikkeella karamellisoitua hirven lapaa

Hirvien ja herkkutattien sesonki osuu yksiin, joten mietin että mautkin varmaan sopivat. Testasin oikein perusteellisesti, käytin sekä herkkutatteja että tattilientä hirvipataan. Ja oivoi, miten hyvin maut soivatkaan yksiin.

Hitaasti kypsennetty revittävän pehmeä hirven lapa on hyvää sellaisenaan, herkkutatti saa liemestä syvempää makua. Pata nousee vielä uuteen ulottuvuuteen, kun liemi keitetään kokoon ja lapa karamellisoidaan kastikkeella grillivastuksen alla. Varaa aikaa viisi, kuusi tuntia, jotta pääset astumaan tähän taivaaseen.

Taivaallinen herkkutattikeitto tattiliemellä

Voiko herkkutattikeitto maistua liikaa herkkutatille? Minusta ei voi. Herkkutattiliemessä kypsennetty tattikeitto on kulhollinen pehmeää hemmottelua. Syyssade saa rauhassa hakata ikkunoihin, kun lämmittelet keittokulhon ympärillä sormiasi ja hellit intensiivisellä mutta pehmeällä umamilla makunystyröitäsi.

Tein keiton pohjan edellisvuoden herkkutattiliemestä. Maku syveni, pakastin tyhjeni ja erityisbonuksena keitto ei kaivannut kermaa.

Osso buco bianco herkkutateilla

Paljon herkkutatteja. Huippulaatuisia Ojalan tilan ylämaankarjan potkakiekkoja. Ja juuri sopivasti Kokit ja potit julkaisee blogissaan mullistavan idean: soffrittoa voi pakastaa. Italialainen kasvispohja sipulista, selleristä ja porkkanasta kuuluu osso bucon ohjeeseen. Ja se maustaa niin monta muutakin ruokaa herkullisesti. Ostan varsiselleriä oikeastaan vain soffrittoa varten, mutta pilkkominen ja hauduttaminen vie aikaa eikä kasvisseosta tule tehtyä arkena. Löydän varsisellerin jääkaappini vihanneslaatikon perukoilta ihan liian usein pilaantuneena.

Päätin heti tehdä kunnon satsin soffrittoa, osa osso bucoille ja loput pikkupusseissa pakkaseen. Mutta korillinen herkkutatteja. Löysin italialaisesta ohjeesta vahvistustusta herkkutatin ja osso bucon yhdistämiseen.  Se kuitenkin tehtiin tomaatilla ja punaviinilla. Makustelin lisää ajatusta, mutta mieleni ei tehnyt punaista osso bucoa herkkutateilla. Päätin mennä bianco -linjalla, milanolaiseen tyyliin. Korvasin makumaailmassa vain gremolatan herkkutateilla.

View this post on Instagram

A post shared by Merja Jaaksi | Food blogger (@ripaustryffelia)

Herkkutatin makuista polentaa, karitsapataa tateilla ja sienihurmosta

Kaverini Tarja tietää ihan parhaat tattimestat! Kävimme tatissa ja tulimme onnellisena pois. Tarja keräsi pienet sievät, sen mitä kuivuriin mahtuu. Minä keräsin huumassa vähänkin kelvot tatit, yhteensä 11 kiloa männynherkkutatteja. Kaksi koria kukkurallaan ja vielä yksi iso muovipussillinen. Kädet venyivät kasseja kantaessa. Oi ihanaa tattihurmosta!

Pitkän tattireissun jälkeen kotona odotti tattien säilöntäshouvi. Onneksi putsasin suurimman osan tateista metsässä. Lajittelin: kivitatit kuivattavaksi, hyvät tatit pilkottavaksi ja kokoon keitettäväksi. Ja huonommat mutta vielä kelvot tattiliemeen. Ja hyvien tattien huonommat pillit. Liemi on todellista Hävikistä herkuksi -touhua!

Osa tateista meni toravannahkakauppoihin, vaihdoin ihaniin kantarelleihin, suuret kiitokset!).

Keitin kattilatolkulla tatteja pakastimeen. Kolme 10 litran kattilallista tattilientä, kokoon keittäen varovasti, kunnes liemen voi pakastaa jääpalakuutioina. Kokeilin myös tattien kuivaamista kylppärin lattialämmityksen päällä (toimii muuten hyvin, vaikkei ekologisin keino kenties olekaan).

Söin tatteja carpacciona, siinä pilkkomisen, keittämisen ja pakastusrasioihin lappamisen lomassa. Ja sain neronleimauksen. Päätin ostaa karitsanlapaa kauppahallista ja tehdä ikisuosikkiani, karitsaa vuoristopaimenen tapaan. Tuoreista, juuri kokoonkeitetyistä herkkutateista.

Kun seuraavana päivänä kaatelin kokoon keitettyä, yön yli jäähtynyttä herkkutattilientä jääpalamuotteihin, sain toisen neronleimauksen – kiintiöni oivalluksista on varmaan käytetty pitkäksi aikaa. Päätin keittää polentan herkkutattiliemessä. Ei tietysti siinä tiukassa, vaan laimennetussa liemessä (olisin tietysti voinut keksiä ajatuksen aiemminkin, niin ei olisi kokoonkeitettyä lientä laimentaa). Oi, että tuli ihanaa polentaa!

Jos haluat tehdä karitsaa ja herkkutatteja vuoristopaimenen tapaan, varaa 1,5 tuntia padan kypsymiseen. Polentan tekemiseen menee reilu vartti, paitsi jos haluat leikattavaa polentaa (sitten varaa tunti, pari jäähdyttämiseen ennen leikkausta ja paistamista).

Ylellistä spelttirisottoa herkkutateilla ja kampasimpukoilla

Mitä ruokaa tekisin kun on hyvä syy avata samppanjapullo? Herkkutattikaudella? Vastaus on selvä: tattirisottoa speltistä ja kampasimpukoita!

Marsalalla aateloitu herkkutattikreemi

Kylläpäs tujaus marsalaa tekee hyvää herkkutattimuhennokselle. Tein herkkutatteja alun perin uunissa haudutetun porsaanlavan kaveriksi, mutta kreemi maistui ihanalta myös latva-artisokkien kanssa. Trifolati-tyyliin paistetuilla herkkutateilla täytetyt latva-artisokat ovat herkkua, mutta nyt taisin löytää uuden suosikkitäytteen.

Herkkutattilasagne lehtikaalilla

Mieli alkaa kääntyä syksyisiin uuniruokiin ja kaipasin jotain oikein hyvää lohturuokaa. Hyvän herkkutattisaaliin innoittamana tein sienilasagnea. Ja koska kasvimaa pukkaa myös hurjasti lehtikaalia, hukkasin myös sitä levyjen väliin. Sain lehtikaalin lisäämisestä rohkaisua Sauvajyvänen -blogista. Lasagnen valmistin vanhalla hyväksi todetulla ohjeella.

Luomukanan koipireisiä, herkkutatteja ja pekonia

Kaikesta tulee parempaa pekonilla, uunissa paahdetusta luomukanastakin. Kun yhtälöön lisätään vielä herkkutattia, on makuyhdistelmä aivan maaginen.

Luomukanan koipia kahdelle

• 2 luomukanan koipea
• 1 rkl oliiviöljyä
• sormisuolaa moderaatisti
• mustapippuria
• 3 dl kokoon keitettyjä herkkutatteja
• ½ pakettia pekonia

Ota kana ja pekoni huoneenlämpöön.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Sulata herkkutatit. Jos löysit tänne tuoreiden herkkutattien aikaan, pilko tatit ja paista hetki että tattien neste irtoaa.

Pilko pekoni rouheasti.

Ruskista kana paistinpannulla oliiviöljyssä. Suolaa varovaisesti, sillä pekoni tuo ruokaan suolaa. Rouhi joukkoon mustapippuria myllystä. Jos pannu on tarpeeksi leveä, heitä pekoni joukkoon. Jos pannuun ei mahdu, ruskista pekoni seuraavassa aallossa tai multitaskaa toisella pannulla.

Nosta kanat ja pekoni uunivuokaan odottamaan.

Minä käytin myös herkkutatit nopeasti kiehahtamassa paistinpannulla. Mietin, oliko se tarpeen, mutta ainakin lopputulos palkitsi. Ja kaikki ainekset olivat lämpimiä uuniin mennessään. Mausta herkkutatit sormisuolalla ja mustapippurilla.

Lisää siis nopeasti pannulla kuumennetut herkkutatit kanankoipien ja pekonin päälle. Nosta vuoka uuniin 35-40 minuutiksi. Jos käytät isompia kuin luomuisia koipireisiä, kypsennä pidempään.

Tarjoa uunilohkoperuhnoiden, risoton tai speltin sekä uunikasviksten kanssa.

Kanaa jäi vielä hiukan yli, herkkutatteja ja pekonia hieman enemmän. Siitä tulikin aivan mahtava pastakastike. Joskus voisin tehdä tällä yhdistelmällä pastakastiketta varta vasten. Hmm, jos lisäisin vähän herkkutattilientä omatekoisista herkkutattikuutioista…

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Kaikki irti herkkutatista

Oletko harmitellut kun kotiin kantamasi ihana herkkutatti osoittautuukin madonsyömäksi? Ei hätää, voit käyttää sen herkkutattiliemeen. Keitä liemi kokoon ja pakasta kuutioiksi jääpalarasiossa. Saat talven tattiliemet helposti!

Onko jokin herkkutatti niin kaunis ja täysin virheetön että tuntuu lähes rikokselta pilkkoa se tattipaistokseen. Oletko kokeillut tatticarpacciota, tuota italialaisten suurta herkkua ja kunnianosoitusta täydellisille tateille?

Kävin eilen tatissa ja tulin sieltä pois vihreäpillisten jo paremman päivänsä nähneiden sienien, parin täydellisen kauniin kivitatin sekä muutaman välimuodon kanssa. Tein tattiliemikuutioita, tatticarpacciota ja trifolatia, tattipaistosta.

Kun tuoreilla tateilla on herkuteltu tarpeeksi, alkaa se hamstraaminen! Pakastimessa on oltava kokoonkeitettyjä tatteja ja paljon! Edelliset ovat vuodelta 2014, sillä viime syksynähän ei juuri herkkutatteja löytynyt. Herkkutatteja kuluu keittiössäni talvella paljon: lammaspataan, vasikkapataan,  kanapataan, tattirisottoon.

Yhden padan karitsaherkku metsästäjän tapaan

Italialainen ilmaisu ”alla cacciatora” eli  metsästäjän tapaan tarkoittaa kaikkea rustiikkisesti sesongin aineksista tehtyä. Syksyllä teen usein karitsaa vuoristopaimenen tapaan herkkutateilla. Nyt kevään kynnyksellä karitsan kaveriksi pataan käy peruna. Hartaasti pakastimessa vaalitut herkkutatit pääsevät pääsiäisen kunniaksi mukaan. Koko ruoka valmistuu kerralla, samassa padassa.

Kevätkananpoikaa normandialaisilla lieskoilla

Kevätkananpoika on mahtava raaka-aine. Se taipuu rapeaksi neljän pippurin grillikanaksi yhtä hyvin kuin tällaiseksi kermaisen pehmeäksi uunikanaksi. Normandialainen kevätkana liekitetään näyttävästi calvadoksella ja maustetaan meheväksi siiderillä, omenalla ja herkkutateilla. Liekki voi olla hieman liiankin näyttävä, korkea ja kuuma, joten varo kulmakarvoja, pidä hollilla tiivis kansi ja sammutuspeitto.

Tagliatellea parsalla ja herkkutateilla

Tässä pastaohjeessa kevät kättelee syksyä. Laadukkaampia ja maukkaampia pohjoiseurooppalaisia parsoja saa vielä odottaa, mutta espanjalaiset parsat maistuvat jo parsoilta. Kotimaista lähiparsaa saanee vuottaa kesäkuulle.

Koska en näköjään kuitenkaan malta odotella parasta parsasesonkia (tahi tuntea huonoa omaatuntoa siitä), on kiva tehdä sellaisia parsaruokia, joissa parsa ei ole aivan päätähtenä. Herkkutatti tuo mukavan täyteläistä taustaa pastaan ja parsa raikkautta ja keväistä makua.

Herkkutatit piiloon piirakkaan

Ihana tattivuosi! Piirakka on sitten herkullinen tapa nauttia sienistä. Tämä piiras on hyvää tuoreeltaan ja vielä parempaa lämmitettynä. Tällä kertaa tormistauduin ja tein piirakalle pohjan, pakastimessa kun ei ollut oikotietä odottamassa. Anna del Conten pohjaa paistetaan uunissa ensin 15 minuuttia, sitten lisätään täytteet. Valmistusaikaan on myös varattava puoli tuntia, minkä taikina tarvitsee vetäytymiseen jääkaapissa.

Kotitekoinen herkkutattiliemi – tiivistettyä herkullisuutta

Mitä jäljelle jää? Tiivistettyä umamista herkullisuutta.

Olemme monet vuodet tuoneet Italiasta tuliaisina Knorrin herkkutatti –kuutioita. Niin! Ne kun on niin käteviä ja edullisia maustamaan kaikkea eikä semmoisia liemikuutioita Suomesta saa. Sitten ravintola C:n chef Ilkka sattumoisin mainitsi, että hän keittää herkkutattien perkeistä liemen. Tai niistä kolmosluokan tateista. Nerokasta! Niin yksinkertaista ja itsestään selvää kun sen kerran hoksaa. Kokoonkeitetty liemi pakastetaan kuutioina ja käytetään kuten liemikuutio.

Käytä herkkutattiliemeen ne osat tai sienet joita et kelpuuta muuten. Puhdistetut, mutta liian kuituiset jalat, vihreät pillit ja haperot lakit. Matoiset lakit… niin, päätä itse miten tiukasti kasvislientä haluat vai voiko liemi vivahtaa vähän lihaliemeen.

Liemestä tulee tiivistettyä umamista herkullisuutta.

Herkkää herkkutattirisottoa

Viikonloppu ja lopultakin sienikori täynnä pulleita tatteja. Risottoa tuoreista herkkutateista juhlan kunniaksi! Syksy pimenee. Täyteläinen ja herkullinen herkkutattirisotto lohduttaa ja lämmittää. Kaikukaipuu iskee. Herkkä risotto tuo palasen italialaista keittiötä parhaimmillaan kotipöytään, jossa ruokailijat jo istuvat odottamassa. Risotto on nimittäin niitä ruokia, joka ei odota syöjiä.

Lievää kanaa eli pollo alla cacciatore

Maissikanan koipi haudutetaan pekonin, herkkutattien, punasipulin ja chilisen tomaattikastikkeen kanssa uunissa muhevan herkulliseksi.

Teini toivoi pienenä aina lievää kanaa, kanankoipia kevyesti chilisen tomaattikastikkeen kanssa. Ohje on vahvasti sukua pollo alla cacciatorelle. Meillä nautitaan tätä tomaattista kanaa pastan kanssa epäitalialaisittain, samalle lautaselle pastaa ja uunissa haudutettu kanankoipi. Aidompaan italialaiseen tyyliin lievä tomaattikastike käytettäisiin pastan kanssa ja koipi syötäisiin erikseen kasvislisukkeiden kanssa. Mutta minkäs teet, kun jokin ruoka on kiteytynyt makumuistoksi, se on syötävä sillä ainoalla oikealla tavalla!

Tämän ruoka kuuluu myös osastoon ”ennen oli kaikki paremmin”. Broilerin koivet maistuivat aikoinaan hyvälle, ei sahajauholle. Vai oliko silloin vain oma makupaletti niin noviisi? Sapuska jäi broilerin sahajauhoistumisen myötä katveeseen, kunnes kaupoista alkoi löytyä maissikanaa ja jyväbroileria.

Olen kokeillut tehdä lievää kanaa myös pilkkomalla kokonaisesta jyväbroilerin, mutta silloin rintapalat kuivuvat usein, kun koivet ovat parhaimmillaan. Parhaiten toimivat siis tasakokoiset koivet. Tampereen Sokoksella olikin tarjolla maissikanan koipia ja pitkästä aikaa pääsimme asiaan.

Ja ah – maissikanan koivet maistuivat hyvältä umamisessa, hieman chilisessä, pekonisessa, herkkutattien ryydittämässä tomaattikastikkeessa, siltä kuin ennen vanhaan!

Ihanat lisukkeet juhlakauteen

Parasta perunasta italialaisittain: parmankinkkua ja mozzarellaa perunakakun väliin, ripaus muskottipähkinää muussiin ja rapea kuori korppujauhoista ja voinokareista päälle.

Mikä maistuisi talven juhlapöydässä? Juhlaruoakaa mietitään usein pääruuan kautta, mutta sopivasti valitut herkulliset kasvislisukkeet nostavat juhla-aterian vielä maittavammaksi. Mukana myös pari vinkkiä miten perunasta saa hieman juhlavampaa.

Peruna juhlakoltussa

Italialainen perunalaatikko maistuu parman kinkulle ja mozzarellalle

Ah, miten ihania pikkuperunoita. Paista pikkuiset perunat pannulla muiden kasvisten kanssa. Onnistuu myös isommista perunoista lohkomalla, mutta huuhtele tärkkelys ensin pois.

Selleri-perunamuussia (isommalle porukalle, jaa ruokailijoiden määrän muokaan).

Vasikkapata hautuu valkoviinissä

Vasikan lavasta, niskapaloista tai muista halvemmista ruhonosista syntyy valkoviinissä hauduttelemalla mahtava uunipata. Yksinkertaista ja kevyttä liharuokaa. Jos lihapadoista pitäisi valita yksi suosikki, olisi se tässä.

Tuoreita tatteja ja tagliatellea

Tagliatellea herkullisessa tattikastikkeessa.

Tuorepastaa saa nykyään helposti valmiina kaupastakin, mutta itse tehty tuorepasta on monta vertaa parempaa. Tuorepasta kuulostaa työläältä, mutta parin kokeilun jälkeen pastan valmistus hoituu yhtä näppärästi kuin perunoiden kuoriminen. Kaakaopapu pyöräytti kavereilleen tuorepasta-annoksen välipalaksi, kolmetoistavuotiaana ilman mitään ongelmia.

Tuorepastan perusohje on yksinkertainen. Sekoitetaan sopivassa suhteessa durumjauhoja ja jotakin nestettä, yleensä kananmunaa tai vettä.  Munapastaan tietysti kananmunaa, ja tämä on se yksinkertaisin versio.

Taivaallinen tattipaistos

Paistettu herkkutatti on herkullista, mutta italialaisen trifolati –ohjeen mukaan tehty herkkutatti on taivaallista. Ohje ei ole monimutkainen, paistamisen järjestys vain vaihtuu. Suomessa sienet perinteisesti pilkotaan pannulle ja haihdutetaan niistä ensimmäiseksi nesteet pois. Tässä italialaista perua olevassa ohjeessa järjestys on päinvastainen. Ensin tehdään maukas makupohja sipulista ja persiljasta, sienet lisätään vasta tähän makupohjaan. Sienet ovat rapeita pinnalta ja meheviä sisältä. Tavallisesti paistetun tatin lötkömäistä suutuntumaa ei tällä tavalla paistettuna tule.

Crostini herkkutateista

Kauniin ruskeiksi oliiviöljyssä tiristetyt herkkutatit kootaan grillissä tai uunissa paahdetulle leivälle. Ja vot, siinä on syksyinen alkupala parhaimmillaan.

• 1-2 pientä kivitattia
• 2 pientä leipää per ruokailija
• oliiviöljyä paistamiseen ja leivälle
• valkosipulia
• ripaus persiljaa
• sormisuolaa

Onnellisuutta! Herkkutatticarpaccio!

Persiljaa oliiviöljyssä, parmesaania, sormisuolaa ja raakoja herkkutatin viipaleita. Yksinkertaisen herkullista.

Olen löytänyt uuden onnellisuuden muodon: herkkutattiflow.  Juuri nousseita herkkutatteja metsä täynnä. Pieniä, pikkuruisia, isompiakin, mutta kovia, kiinteitä, suurin osa täysin toukattomia. Kerrankin ensimmäisenä paikalla (no, jokunen etana oli ehtinyt vähän nakertaa). Aurinkoinen elokuun lopun päivä, tarkenee, ei ole kuuma. Täydellistä onnea!

Kumpikin sienikoira näyttää tatteja, kunhan olen itse ensin bongannut näytettävät.  Koulutuksessa on toivoa! Ehkä joku päivä ne napottavat sievästi tatin vieressä ja odottavat että tulen palkkaamaan ja poimimaan sen. Tässä koulutuksen vaiheessa järjestys on päinvastainen…

Päivän saldo: neljä korillista ja yksi sankko herkkutatteja, kaksi kanttarellia ja onnellinen sienikoira.

Pieni ja toukaton herkkutatti, oikea kivitatti koostumukseltaan, on omiaan Piemonten kukkuloilta peräisin olevaan alkupalaan. Herkkutatin umami on ehdottomasti herkimmillään raakana.

Karitsaa vuoristopaimenen tapaan

Herkkutatit maustavat karitsan juhlaruoaksi. Polenta sopii kaveriksi karitsalle.

Vuoristopaimenen karitsapata on yksi yksinkertaisimmista ja maukkaimmista lihapadoista. Herkkutatit ja valkoviini jalostavat italialaisesta padasta juhlaruokaa.

Koska ruoka on yksinkertainen, vaaditaan parhaat mahdolliset raaka-aineet. Tuore karitsa hyvältä lähituottajalta esimerkiksi Bovikistä tai Väisäsen kotilihalta takaa herkullisimman lopputuloksen.

Karitsan lisäksi tarvitaan sieniä. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään herkkusieniä, mutta me suosimme pakastettuja herkkutatteja. Herkkusienet imevät itseensä kastikkeen makua ja muuttuvat oikeastaan herkullisiksi lisäkkeiksi. Herkkutatti tuo pataan oman vahvan metsäisen makunsa ja kohottaa karitsan ja kastikkeen maun taivaalliseen kastiin.