Vasikan jauhelihapihvit – älä hämmennä, säväytä gremolatalla

26.4.2014 by Merja 4 kommenttia

Helsingin sanomien kuukausiliitteestä löytyi ohje karitsan jauhelihapihveille uudella tapaa. Jääkaapissa odotti sattumoisin vasikkaa.

Poimin ohjeesta soveltuvan osan eli miten jauhelihaa kohdellaan hämmentämättä. Siitä ei tehdä taikinaa, johon sekoitetaan mausteet, kananmunaa ja näitä sitomaan korppujauhoja. Sen sijaan massasta vain muotoillaan pötkylä, jonka pinta maustetaan ja nostetaan jääkaappiin tekeytymään. Ei siis ollenkaan hämmennetä! Hesarin Pepiltä on siis varastettu blogin sloganin mukaisesti vasikan käsittely ja leipä gremolataan.

Tapa vaikutti luvatusti pihvin koostumukseen ja myös makuun. Pihvistä tuli jämäkämpi ja lihaisempi ja maultaan erinomainen.
Gremolata-ohje oli melkoisen erilainen kuin oma suosikki. Päädyin tekemään puolivälin sovelluksen, koska pannulle oli matkalla vasikkaa, ei karitsaa. Vasikan ossobuccon gremolatassa meillä on persiljaa, sitruunaa, persiljaa ja valkosipulia. Pepin ohjeesta poimin mukaan vaalean leivän. Karitsalle yrttisempi versio voi toimia paremmin. Jos kokeilet ennen meitä, kerro ihmeessä toimiiko!

Vasikan jauhelihapihvit

• 600 g vasikan jauhelihaa
• sitruunan kuorta
• suolaa
• tuorekelmua

Muotoile jauhelihasta pitkulainen pyöreä pötkylä tuorekelmun päälle. Mausta pinnat sitruunankuorella, ja ripauksella suolaa. Kääri kelmu tiukasti kiinni ja nosta tunniksi jääkaappiin. Ota lämpimään puoli tuntia ennen paistamista.

Avaa paketti ja leikkaa veitsellä 1,5 paksuiset pihvit. Taputtele käsin pihvi kauniiseen muotoon. Paista pihveille kaunis pinta pannulla voissa, lämpö saa olla reipas. Nosta pihvit vuokaan ja 180 asteiseen uuniin 15 minuutiksi. Meillä uunissa oli myös lohkoperunoita, joten lämmössä tehtiin kompromissi, pihvit viettivät 10 minuuttia 200 asteessa. Pihvin sisus oli vielä mukavan rose tuollakin käsittelyllä.

Pihvit ovat sen verran tukevan tuntuisia, että nämä voi aivan hyvin grillatakin hiiligrillissä. Varsinkin weberkansalaisilla grillaus onnistuu.

Gremolata

• 2 kuivahkoa vaalean leivän palaa
• tukku persiljaa
• 2 pientä valkosipulin kynttä
• 1 sitruunan kuori
• suolaa
• oliiviöljyä

Käytä luomusitruunaa tai pese sitruuna kuumalla vedellä huolellisesti. Raasta kuoresta keltainen osa, valkoinen osa antaa turhaa kitkeryyttä. Jälleen sauvasekoitin (isompi wattisempikin versio) jäi jauhamaan omiaan ja satsi kaadettiin kivimortteliin. Eli laita ainekset suoraan mortteliin ja hiero sopivan tivakaksi tahnaksi. Jos seos on liian kuivaa, lisää hieman öljyä. Jos taas liian vetelää, lisää leipää.

Ota lusikalla gremolataa ja taputtele jokaisen kypsän pihvin päälle kauniin keltaisen vihreää tahnaa.

Paistinpannuun jäi ihanaisen näköistä paistinlientä, joten siitä kaavittiin pikainen punaviinikastike. Toimi yllättävän hyvin gremolatan kanssa, vaikka ei ensimmäisenä noita lähtisi varta vasten yhdistelemään.

Tarjoa perunoiden tai kasvisten kera. Viiniksi Montalcinon Rosso, ah niin ihana kaveri pihveille!

Leivällä höystettynä systeemi muistuttikin Ristorante Perlan vanhaa klassikkoannosta, pihviä valkosipulihöysteellä. Carlon ohjeen mukaisia pihvejää tehdään aina kun flunssa kutittaa kurkkua ja joskus ihan vaan ennaltaehkäisyksi.