Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Metsäkauriin lapaa pekonilla ja 6-vuotias blogi luomuilee

7 kommenttia

Kaikenlainen riista on ihanaa, luomua ja luonnollisella ravinnolla maukkaaksi kasvanutta. Syksyllä hirveä saa kauppahallista ihan säännöllisesti, mutta metsäkauris tuli kyllä ihan puun takaa vastaan Sokoksen lihatiskillä.

Metsäkauriin lavasta tulikin niin maukasta, pehmeää ja mehevää pekoniin käärittynä, pitkään uunissa haudutettuna. Tein lavan luottoblogini Sauvajyväsen peuranlavan reseptillä. Metsästävän perheen Sauvajyvänen tuntee riistansa ja hänen ohjeensa toimivat aina. Sinne aina kurkkaan ensimmäiseksi kun vastaan tulee minulle uusi riistanpalanen tai haluan vaihtelua omille ohjeille.

Blogi täytti kuusi vuotta. Vankasti keski-iässä blogi sekä bloggaaja. Liekö sitten keski-iäin kriisiä se, että kuluneen vuoden aikana kaikenlaiset blogimaailman lieveilmiöt ja joutava kohkaaminen ovat ärsyttäneet ja leipäännyttäneet. Bloggaaminen on harventunut, oma kynnys on noussut entisestään, mutta arvot ovat kirkastuneet.  

Metsäkauriin lapaa Sauvajyväsen ohjella

  • 2 pienta lapapaistia ilman luuta (n. 700 grammaa)
  • sormisuolaa
  • mustapippuria
  • luomuvoita
  • oliiviöljyä
  • (luomu)pekonia
  • valmista soffrittoa tai
  • 1 luomusipuli pilkottuna
  • 1 luomuvarsisellerin varsi pilkottuna
  • 1 luomuporkkana pilkottuna
  • 1 luomuvalkosipulin kynsi
  • 2 dl riistalientä (käytin paremman puutteessa fasaanilientä)
  • vajaa ½ dl omenaviinietikkaa (varovasti!)
  • 1 dl siideriä
  • hujanaa
  • voita
  • 1-2 dl kermaa
  • 1-2 rkl Maizenan tummaa suurustusjauhetta (paketin ohjeen mukaan)

Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen. Pieniä sieviä lapoja käännellessäni pohdin peuran ja metsäkauriin eroja. Kalevan mukaan peuran rasva ei kelpaa pikkulinnuillekaan ja pahanmakuinen tali pitää huolellisesti leikata pois. Nyhersin hyvin vähärasvaisesta lihasta pienetkin valkoiset rasvat pois. Kalvot jätin, ne kyllä sulivat 3,5 tunnin haudutuksen aikana.

Aloitin ottamalla pakastimesta valmiin pussillisen soffrittoa ja tyrkkäämällä sen mikroon. Soffritton pakastaminen on aivan loistava idea Kokit ja Potit -blogissa. Klassinen italialainen kasvispohja antaa niin monelle ruoalle sen ominaisen maun ja soffritto on yksi keittiöni kulmakiviä. Sellaisia pehmeitä, hyvin hautuneita kulmakiviä.

Valmiiksi kypsennetyt kasvisnopat pakastimessa nopeuttavat ruoanlaittoa mukavasti. Olen nyt käyttänyt kolme satsia pakkasesta, aika tehdä lisää.

Jos sinulla ei ole valmista soffrittoa, pilko selleri, porkkana ja sipuli pieniksi noppapaloiksi ja hauduta niitä pannulla 10 minuuttia. Pilko valkosipuli ja lisää se puolivälissä. Mausta kasvisseos kevyesti sormisuolalla ja mustapippurilla.

Laita valurautaiseen pieneen pataan voi ja oliiviöljy kuumenemaan. Kun voin kuohu laskee, ruskista lavat kauttaaltaan vuorotellen. Mausta samalla sormisuolalla ja mustapippurilla. Nosta lavat myös kyljelleen pihdeillä, ruskista reunat.

Nosta lavat lautaselle ja kääräise pekoniin. Sauvajyväsen vinkistä etsin luomupekonia kaupasta, mutta menekki näkyy olevan kova. Luomupekonin hylly ammotti tyhjyyttään. Käytin tavallista.

Laitoin sulaneen soffritton kuumaan pataan ja annoin lämmetä.  Nostelin lavat varovasti takaisin pataan kasvisten päälle.

Kaada päälle kiehuvaa riistalientä. Tavallisesti haen kastikkeeseen hapokkuutta viinistä. Viiniä ei ollut koska marraskuu on ollut tipaton kuukausi (Maistuisko pikku GT?). Siksipä oli kätevää, että Sauvajyvänen käytti liemeen punaviinietikkaa. Mullahan ei sitäkään ollut, mutta laitoin omenaviinietikkaa. Vieraan jäljiltä löytyi desi siideriä. Hapokas liemi teki taikojaan lihalle.

Laita kansi päälle ja paista uunissa 3,5 tuntia 150 asteessa.

Nosta liha folioon, anna vetäytyä ja pidä kuumana. Siivilöi liemi, mutta säästä maukkaat kasvikset lisukkeeksi.

Keitä lientä kasaan ja maista. Liemen tasapainottamisessa kastikkeeksi olikin urakkaa. Minun liemeni oli melkoisen kirpeää, joten tasoitin sitä hunajalla ja voinokareella. Vieläkin liemi oli kirpakkaa, joten kaadoin joukkoon kermaa. Se pyöristi makua mukavasti, mutta jätti sopivasti happoa kastikkeeseen.

Usein tasapainotan lihan ja kastikkeen makuja hyvällä viinillä lasissa. Hyvähappoinen kastike onkin erityisen tärkeässä roolissa viinittömällä päivällisellä. Ilman viiniä siis enemmän hapokkuutta kastikkeeseen, viinin kanssa taas harmonian hakusuunta riippuu viinistä.

Kun olet saanut maut kohdalleen, suurusta kastike Maizenalla tai muulla mieleisellä suurusteella.

Tarjoa padassa muhineiden kasvisten, uunissa paahdettujen perunoiden tai perunamuussin kanssa.

Someinfluenssi… tarttuuko se?

Blogi otti ja täytti kuusi vuotta. En ole tänä vuonna viitsinyt tehdä asiasta tämän isompaa numeroa. Niin paljon muuta meneillään. Välillä olen ollut leipiintynyt kuluneen vuoden aikana ja bloggausten määrä on vähentynyt. Olen koettanut satsata enemmän laatuun, josko en tätä ennenkään ole puolivillaisia ohjeita julkaissut.

Maaliskuussa kirjoitin bloggaajan leipiintymisestä. Se kirvoitti jonkin verran keskustelua, mitä harvemmin enää näinä aikoina käydään. Kuusi vuotta sitten aloittaessani kommentointi ja keskustelu oli paljon yleisempää. Piiri oli pienempi ja ehkä vähemmän jakautunut omiin leireihinsä. Nyt keskustelu on sirpaloitunut Instagramiin, Faceen, sinne ja minne. Ja jos rehellisiä ollaan, myös TOP100 ruokablogia -sivusto kannusti kommentoimaan. Muut kävivät myös kommentoimassa sun bloggauksia ja sinä muiden koska ahkerasta kommentointi ja linkitys paransi omaa sijoitusta.

Sitä kautta olen tutustunut vähän muihin bloggareihin, vaikka en ole koskaan missään tärkeissä bloggaajagaaloissa ja brändinjulkistushehkutuksissa käynytkään.

Edesmennyt TOP100 oli kyllä ihan killerisofta, sen avulla pystyi seuraamaan kompaktisti ruokablogien maailmaa. Se myös herätti kilpailuvietin, bloggauksia oli pakko puskea ja seurata sijoitusta. Olihan se kiva joskus pieni hetki paistatella Suomen viiden suosituimman ruokablogin joukossa. Toisaalta ihan hyvä ettei sitä enää ole, voi keskittyä oleelliseen.

Uusia ruokablogeja on tullut kuin sieniä sateella, monenlaisia lähtökohdiltaan. Osa vanhoista on lopettanut. Nykyään tsekkaan aina vähän blogin historiaa ja kirjoittajan taustoja, ennen kuin lähden jotain ohjetta noudattamaan. Joskus intoa, brändäystä ja juustopaketin mainostamista on enemmän kuin osaamista. Mutta tehdessä oppii, ja hyvähän se on että blogisfäärissä on eri kehitysvaiheessa olevia. Näin keski-ikäisenä bloggaajana, ainakin kahdessa mielessä, korvia punoittaa, kun omia alkuvaiheen kirjoituksia, ohjeita saati kuvia katselen. En ole (vielä) lähtenyt niitä uusiksi tekemään ihan vain sen vuoksi, että korjaisin nolostuttavia ilmaisuja tai omakehuja. Olen silloin ollut aidosti sitä mieltä, että maku oli hyvä. Itsekin teen edelleen niillä ohjeilla ruokaa.

Enkä jaksa perseelleen valaistuja ruokakuvia uudelleen kuvata. Sittenhän pitäisi käydä läpi lähes kaikki syksyllä ja talvella julkaistut bloggaukset. Ainoa iso korjausliike, jonka olen tehnyt, on Naapurin maalaiskanapojan poistaminen ohjeista, sillä niiden laatu ei vastaa enää sitä mitä se alun perin oli. Olen laittanut ohjeisiin tilalle raaka-aineeksi luomubroilerin. Maku ratkaisee ja tuotanto-olot. Vanhana maailmanparantajana käytän blogiani näin. Vai pitäisikö se nyt ilmaista ihanan ironisen Kasper Strömmanin termillä toimin someinfluensserina? Se kyllä kuulostaa joltain mikä tarttuu herkästi.

Kuusi vuotta sitten määrittelin johtoajatukset blogille: lähiruoka, sesongit ja tuoreus. Mutta ei ranteet lukossa, vaan nauttien ja armollisesti. Tämän blogialustan softa näyttää eniten tägätyt avainsanat isompina. Lähiruoka on nyt avainsanapilven isoin sana, seuraavaksi tuleva kasvikset, villiruoka ja grillaus. Vahvasti siis valitsemallani linjalla kuljen edelleen.

Tänään lastasin ostoksiani ison marketin hihnalle ja havahduin että lähes kaikki valintani olivat luomua. Tähän aikaan vuodesta se on vielä lähes yhtä edullista kuin tehotuotettu. Kuusi vuotta sitten luomutuotteiden löytäminen vaati usein työtä, nyt vaan poimit ostoskärryyn isolta luomusektorilta. Nyt luomupekonin hylly oli tyhjä, muut täysiä. Tiedän, luultavasti enemmän logistiikkaa kuin hurjaa menekkiä. Tiedän, iso luomuvalikoima on ison kaupungin elitistisiä etuja. Mutta haluan uskoa, että olen omalta osaltani ollut luomassa luomutuotteille kysyntää ja tarjontaa, kuluttajana ja someinfluensserina. Luomun osuus kasvakoon. Pelloilla, heviosastoilla ja avainsanapilvessä.

Nauti Ripaus tryffeliä myös InstagramissaFacebookissa ja Twitterissä.

 

Mainokset

7 thoughts on “Metsäkauriin lapaa pekonilla ja 6-vuotias blogi luomuilee

  1. Kiitos merja blogista ja onnea 6-v:lle. Samoin on käynyt meidänkin pikkublogille, että aina ei tule postauksia kauhean tiiviiseen tahtiin ja me ainakin tehdään tätä puhtaasti harrastuksena eikä työnä. Helpottaa tämä valinta, kun ei ole sitten myöskään paineita tai pakkoa postaustahdista. Olisi kiva tehdä ja postata enemmän, mutta tässä työn-ja perheen kiireisessä elämänvaiheessa ei vaan ehdi.

    • Kiitos Katri! Arvostan kovasti tätä riippumattomuutta, saa itse määritellä mitä tekee, miten ja mihin tahtiin. Mulle tässä rauhallisemmassa tahdissa on kyllä se ongelma, että en parin viikon päästä muista miten mä sen nyt teinkään. Armollisesti ajattelen, että jos en muista, niin ei se ehken sitten niin hyvää ollutkaan että sitä kannattaisi julkistaa :).

  2. Onnea 6-vuotiaalle! Ja suurkiitokset hienoista kehuista, tässähän ihan punastuu. Se on aina niin mukavaa ja palkitsevaa, kun tietää että joku on käyttänyt ohjettani, mutta erityisesti se lämmittää tuollaisten kehujen kanssa!

    Ja kiitos siitä että olet jaksanut, ja toivottavasti jaksat edelleenkin blogata. Minä voisin kirjoittaa täsmälleen samat sanat sinun blogista kuin mitä kirjoitit sauvajyväsestä: tsekkaan täältä aina ensimmäisenä kun alan tehdä jotain uutta, tai muuten kaipaan inspiraatiota. Ja reseptit toimivat aina.

    Olemme varmaan kipuilleet aika samalla tavalla, me keski-ikäiset, minä jopa pidin alkuvuodesta useamman kuukauden tauon. Mutta onhan tämä kivaa, nimenomaan näin, että bloggaa omin ehdoin, ajatus kirkkaana. (Blogi)Maailman muuttumiselle ei voi mitään, mutta omaa juttua voi silti tehdä. Lukijoita on ehkä vähemmän, ja kommentoijia vielä vähemmän, mutta aina jossain joku lukee ja löytää inspiraatiota.

    Minäkin kaipaan Top100, juurikin sen takia, että silloin aina pysyi kärryillä mitä tapahtuu. Ja paljastihan se aika karusti, hyvässä ja pahassa, ruokablogien kulloiset trendit. Ja kyllä minuakin nolottaa alkuaikojen tekstit ja kuvat, mutta en edes ajattele korjaavani mitään, ne ovat osa historiaa(ni) ja arvokkaita sen takia. Kuten aina sanon, tämä hetki on tulevaisuuden menneisyyttä, ja siihen on kiva myöhemmin palata.

    Intoa ja pitkää ikää keski-ikäiselle 😉

    • Voi kuinka hienosti sanottu, tuo tulevaisuuden menneisyys! Niinhän se on, nykyhetkeä ei aina osaa tai ehdi arvostaa. Ja omalle oppihistorialleen voisi olla armollisempi, sitä opettelen.
      Sun ohjeet on kyllä aina kohillaan, joten olet nämä kehut ansainnut. Erityisen kivaa on kuulla juuri sulta, että mun reseptit toimii! Meillä on usein monesti aika samantyylinen tapa lähestyä raaka-aineita, arvostaa niitä ja houkutella parhaat puolet esiin – ilman mitään gimmickejä. Ja kun osaisi vielä suomea :).

  3. Onnea 6-vuotiaalle!

    Minä liityn samaan kuoroon. Tämä on hyvä harrastus! Ajattelin sietää omia huonoja valokuvia ja noloja postauksia ja jatkaa harrastuksen parissa. Miksi se ei saisi näkyä, että harrastuksessa kehittyy?

    Säännöllisesti haen neuvoja täältä, Sauvajyväseltä ja monesta muustakin blogista. Sen verran on kokemusta raaka-aineista ja ruuanlaitosta, että hyvät reseptit ja varteenotettavat vinkit pystyy erottamaan myös sieltä vanhojen, nolojen ja huonokuvaisten postauksien joukosta.

    • Kiitoksia! Viimeksi tänään ajattelin viimeisessä luonnonvalon pilkahduksessa kuvatessani, ettei kuvauksessa kehity ellei muuta etelään :D. Mutta onneksi kuukauden päästä on jo pidempi päivä. Kiva jos täältä löytyy inspiraatiota! Pistäydyn samoin usein Viikonloppukokin ohjeissa samoissa aikeissa :).

  4. Paljon onnea Merja sinulle ja 6-vuotiaalle blogillesi. Top 100 listasta tosiaankin näki niin hyvin kaikki blogit, niin sääli ettei sitä enään ole. Kun aloitin ruokablogini hieman yli 10 vuotta sitten, ruokabloggaajia oli aika pieni määrä, nyt satoja eikä pysy perässä. BLoggaaminen on minustakin edelleen kivaa, vaikka tahti on hieman hidastunut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.