Ihan mahtavaa herkkua! Tein tomaattisia silakkarullia ensimmäistä kertaa, mutta en taatusti viimeistä. Minulla on ollut tänä vuonna projektina syödä enemmän vähemmän jaloja kaloja: silakoita, muikkuja, kiiskiä, säyneitä. Kala kerrallaan vedet puhtaaksi -mentaliteelilla. Tämä projekti on vain vahvistanut käsitystäni, ei ole olemassa vähemmän jaloja roskakaloja.
Muikulla kasvaneena olen tottunut syömään kokonaisia pikkukaloja päineen ja pyrstöineen, mutta ehkä juuri savolainen muikkutausta on ohjannut minut usein valitsemaan muikun silakan sijaan. Nyt päämäärätietoinen silakkaohjeisiin perehtyminen on avannut uuden ihanan maailman.
Tomaattiset silakkarullat kahdelle
- 350-400 g silakkafileitä
- sormisuolaa
- valkopippuria myllystä
- ½ dl rypsiöljyä (laitoin vähemmän)
- 2 rkl tomaattipyreetä
- 1 ½ rkl balsamicoa tai viinietikkaa
- ½ tl ruokosokeria
- ripaus suolaa
- kourallinen tuoretta tilliä
Kuumenna uuni 180 asteeseen.
Voitele uunivuoka öljyllä.
Kuivaa fileet talouspaperilla ja levitä ne vierekkäin nahkapuoli alaspäin. Mausta sormisuolalla ja rouhi valkopippuria myllystä.
Kääri fileet rullalle. Kokemattomat sormeni saivat vähän opetella rullausta, mutta lopputuloksen kannalta sillä ei taida olla suurta merkitystä kuinka kauniita rullia syntyy. Nostele rullat vuokaan.
Pilko tilli ja ripota puolet tässä vaiheessa rullien päälle.
Sekoita kipossa rypsiöljy, tomaattipyree, balsamico, kevyt suola ja sokeri . Pyree ei meinannut ihan heti liueta öljyyn, sekoittelin haarukalla kunnes se oli jokseenkin tasaista. Lusikoi tomaattikastike rullien päälle. Kastiketta ei ollut silmämääräisesti niin paljoa, mutta pyreen tiivistetty maku toimi loistavasti hauduttuaan uunissa hartaasti.
Paista uunissa noin tunti.
Ripota loput tillistä päälle tarjoiltaessa. Perunamuussi ja uunikasvikset maistuvat silakoiden kanssa.
Kirjailija Kati Tervon ohje peräisin Soppa365-sivulta. Monessa silakkarulla -ohjeessa käytetään reippaamminen tomaattimurskaa tai jopa kermaa. Koska en ole kerman ylin ystävä, valikoin nyt sisäänheitto-ainekseksi tomaattipyreen ja tykkäsin kovasti. Vaan saapa nähdä, ehkä porttiteoria pitää tässä paikkansa. Seuraavaksi hehkutan kermaisia silakoita?
Ripaus tryffeliä 