Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Maruseki on muuttunut? Harmin paikka!

Possunkyljet muhivat teräspadassa puukannen alla.

Possunkyljet muhivat teräspadassa puukannen alla.

Maruseki on ollut laadukkaan japanilaisen ruuan ravintola Tampereella, mutta nyt siellä tuntuvat puhaltavan uudet tuulet. Kylmänä talvipäivänä halusimme sushien sijaan lämmintä ruokaa – eikä se tällä kertaa ollut fiksu valinta.

Olemme useasti nauttineet Marusekin tonkatsu-possusta ja kara-age kanasta. Kumpainenkin on ollut yksinkertaisuudessaan nautittavia annoksia. Marusekissa on saanut puhtaita, selkeitä ja harkittuja makuja. Etenkin sashimi-annokset ovat olleet herkullisia ja ajateltuja, ja raaka-aine on päässyt esille parhaimmillaan. ”… konstailematonta japanilaista ruokaa, ja suuntaus on aina vain selkeämpään suuntaan”, kuten ravintolan omistaja haastattelussa sanoo.

Vaikka omistaja näin vakuuttaakin, uusi keittiöpäällikköä ei ehkä ole aivan samoilla linjoilla, koska linja tuntui muuttuneen. Lautaselle on tullut lisää runsautta ja jotenkin jopa turhia elementtejä.

Misokeitto oli ihan perushyvää. Alkuun nautitut sashimit olivat ok, vaikka liekitetty lohi kuulosti komeammalta kuin maistui. Kurkkuviipaleella tarjotut äyriäiset erilaisilla kastikkeilla toimivat hyvin, josko raaka-ainetta ei voinut mausteilta tunnistaa – tässäkin linjamuutos meneillään?

Possunkylkiannoksessa oli hieno efekti. Pöytään tuotiin pata, jossa annos muhi loppuun liekin päällä kasvisten kera soijaliemessä. Possun maku oli ok lämpimänä, mutta jäähtyessään vaikutelma laski.  Parasta annoksessa olivat liemessä kypsäksi muhineet porkkanat ja kesäkurpitsat. Annos oli aterian kallein (17 €). Koska raaka-aine on halpaa, maksoiko tässä lopulta efektistä?

Nuudeliannos äyriäisillä oli melkoinen pettymys. Isot katkat ja kampasimpukat olivat raikkaan makuisia, mutta valtavassa nuudelikasassa oli hyytelömäisiä klimppejä – olisiko kastiketta, joka ei ollut ehtinyt liukenemaan. Makua nuudeleissa ei ollut. Kasviksissa maku oli, mutta se valitettavasti muistutti ikävästi pakastevihanneksiin tulevaa makua. Eikä klimppiefekti houkutellut syömään.

Kolmas annos oli teryakikanaa kolmella kastikkeella. Kolmen kastikkeen kimara oli syöjän makuun vähän liioittelua, samoin raaka salaattipeti kanavartaille tuntui kädenojennukselta suomalaiseen ruokakulttuuriin.

Toivottavasti sushit ovat edelleen hyviä, täytyy vielä antaa niille tilaisuus. Lämpimien ruokien puolelle emme taida uskaltaa enää eksyä.

Nuudeliannos äyriäisilä oli runsas mutta maultaan pettymys.

Kommentointi on suljettu.