Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Hektistä sadonkorjuuta maalla, järvellä ja metsässä

10 kommenttia

kanttarellikoira

Syksyisin on aina kiire. Pitää ehtiä sieneen, kasvimaalle, rapuun, kalaan, ja kohta tryffelikausikin painaa päälle. Tattihimo vetää metsään, verkot pitää kokea, rapumerrat odottavat. Ja kasvimaan sadonkorjuu. Modernin töissä käyvän vapaa-ajan metsästäjä-keräilijän hektinen syksy.

Tänä kesä on ollut kasvimaalla melko boheemia menoa. Alkukesällä ajan vei remontti, kesäkuussa satoi rakeita ja keskilämpötila oli +5 (vain hieman karrikoiden). Ehdimme heittää vähän siemeniä maalle jossain välissä. Kesäkurpitsan taimet vein maalle ennätyksellisesti vasta kelien lämmittyä heinäkuun alussa, perunatkin kylvettiin juhannuksen jälkeen. Heinäkuun helteet kirivät kummasti satokautta kiinni ja elokuussa tuli kuitenkin kesäkurpitsoja. Tavallista ylipursuavaa satoa ei kuitenkaan tullut, jostain syystä kesäkurpitsat tuottavat enemmän kesäkurpitsan kukkia kuin hedelmiä. Onneksi niillekin on käyttöä.

satoa

Minttua, oreganoa, salviaa, persiljaa, kehäkukkia, kesäkurpitsan kukkia, lehtikaalia ja cavolo neroa. Jotain kasvimaalla kasvoi.

Yrttitarha tuotti ylenpalttisesti vain oreganoa, minttua ja salviaa. Persiljaa ei tullut kuin pikkuruinen 0,3 dl rasia pakkaseen, sillä taisimme unohtaa kylvää persiljaa. Keväällä istutettu rakuunan taimi on kasvattanut kolme uutta oksaa.

Ensimmäiset siiklit saimme nostaa heinäkuun vasta lopussa, mutta omaan maan ohutkuorisia varhaisperunoita kannattaa odottaa.

Muuten kasvimaan sato oli aikamoinen floppi. Outo kesä ja muut kiireet saivat heittämään rikkaruohoharan henkisesti kaivoon ja maalla kasvoi mitä kasvoi. Porkkanat ovat kadonnneet jonnekin. Sipulit eivät kasvaneet.

kuha

Näsijärven kuha, 750 g.

Iloa satoon ovat tuoneet tuttavilta saadut cavolo neron ja lehtikaalin taimet. Ne sinnittelivät toukkahyökkäyksen yli ja nyt kasvavat vielä tormakkaasti.

Isolla vaivalla rakennettua parsapenkkiä on kuitenkin vaalittu. Rikkaruohot on pidetty poissa. Parsat ovat kyllä vielä niin ohukaisia, että mahtaakohan kolmantena keväänä eli ensi vuonna saada vielä satoa? Pitäisiköhän niille antaa jotain syyslannoitusta?

Vuosi sitten teimme ison remontin kasvimaalle, rajasimme naapurin pensasaidasta maalle leviävät vuohenputket juurimatolla ja hirsillä pois. Tuskin juurimatto hirsiä sentään tarvitsisi, mutta niitä sattui olemaan, keittiöremontin alta pois joutuneet lattiahirret saivat uuden tehtävän kasvimaan reunuksen. Tänä syksynä kasvimaata pitää selvästi lannoittaa kunnolla. Nyt vain pitäisi selvittää miten. Hyviä ehdotuksia otetaan ilolla vastaan!

Kalaisa kesä

Rapuja alkoi tulla merroista kun koulut alkoivat. Siihen asti Näsijärvellä riittää aina rapurosvoja, jotka nakkaavat mertajadan yhteen kasaan järveen meille setvittäväksi.

lahnat

Katiskasta jytkyjä lahnoja, hauki, pasuri ja särki.

Kalaa verkkoihin on uinut mukavasti. Paremmin kuin aiempina vuosina. Siikaa, kuhaa, isoja ahveniä. Ei voi valittaa. Verkot laskettiin Näsijärveen tosin vasta Marchen kesälomareissun jälkeen, heinäkuun lopulla.

kalasaalis

Hyvän kokoinen kuhakin näyttää heiveröiseltä sorvasaaliin rinnalla.

50-vuotissynttärilahjaksi tyttäreltä saamani katiska on pyytänyt enemmän kuin hyvin. Komeita särkiä, lahnoja ja sorvia. Vesa on innoissaan kokeillut sorva- ja särkireseptejä. Alun perin vain rapusyöttien pyytämiseksi aiotussa katiskassa polski parhaimmillaan viisi kiloa kalaa kerralla.

rapusaalis

Tattihimo

tattikoira

Tässä vaiheessa syksyä on aina sama ristiriita: yhtä aikaa veri vetää järvelle, metsään ja sadonkorjuuseen. Yleensä tämä on ratkaistu rytmittämällä syksypuuhat niin, että merrat ja verkot nostetaan pois ennen tattikauden alkua, saati ennen totista tryffelinkaivuuta. Tämä hassu kesä vaan on saanut sadon maalla, metsässä ja järvellä kypsymään samaan aikaan. Kohta pyydykset olisi kuitenkin maltettava nostaa järvestä, koska aika ei vain riitä joka suuntaan. Paitsi ehkä vielä yksi siika olisi saatava?

Olen ponkaissut etsimään herkkutatteja töiden jälkeen melkein joka ilta, nyt kun niitä lopulta nousee. Palkkiona on täyttyvien pakastimien lisäksi väsyneet ja tyytyväiset koirat. Ja yömyöhäiset silmät ristissä viimeisillä voimilla pilkotut ja säilötyt herkkutatit.

Miten hillitä sitä tunnetta, että samaan aikaan pitäisi olla kaikkialla? Säilömässä satoa, etsimässä jo tryffeleitä ja olisi tätä huusolliakin pidettävä. Koska kodin puunaaminen ei ole mieliharrastukseni, se tipahtaa minulta listalta ensimmäisenä. Onneksi Vesa pitää hyvää huolta keittiön siivoamisesta. Ja teinin velvollisuuksiin kuuluu kuukausittainen siivous. Mutta voi sitä paniikkia räjähtäneestä kodista, kun joku tulee kylään syksyllä. Toivottavasti keittiössä tuoksuu edes hyvälle, vaikka särjelle, herkkutatille tai tryffelille…

 

10 thoughts on “Hektistä sadonkorjuuta maalla, järvellä ja metsässä

  1. Mahtavia satofotoja, erityisesti koiralliset :).

    • Kiitos! Kerrankin oli kamera hollilla kun kantarellikoira kävi poimimassa korista sienet 🙂

  2. Hah, eikö se tuokaan kanttarelleja metsässä koriin? Yhden sihteerimme jo edesmennyt collie löysi metsässä kanttarellit ja pisteli niitä poskeensa ennen kuin emäntä ehti paikalle.

    • Tää koira on ymmärtänyt homman jotenkin väärin päin… Hetki tämän kuvan jälkeen oli tattikorit nurin. Taisi haista koiranamit korin pohjalla liian hyvälle.

      Tattimetsässä koirat katsoo vähän vinoon, että nääthän sinä nuo itsekin. Mutta tryffelimetsällä nämä kyllä osaa hommansa!

  3. Voi noita sieniä,sellaisia on nyt näkynyt vähän joka some-mediassa ,ja kateellisena olen huokaillut,kun en itse pääse poimimaan.Ihana apuri sulla:)

    • Nyt nämä Suomen satosesongit vähän ruuhkautuvat päällekäin! Mutta sienet on ihania! Ja apuri kanssa, vaikka ryhtyikin keräämään kantarelleja väärään suuntaan 😀

  4. Oi ihanaa. Mukavaa sadonkorjuuta teille! Kyllä sitä kotia ehtii puunaamaan sitten sadonkorjuun jälkeen, syksyn/talven synkkinä aikoina. Nautitaan nyt sadonkorjuusta 🙂

    • Syksy on parasta aikaa, kaikessa runsaudenpaljoudessaan 🙂

  5. Aivan ihana sadonkorjuupostaus! Meillä lisähaastetta tuo vielä se, että mökkijärvelle on reilu 200 km ajomatka. Onneksi urbaanille takapihallekin mahtuu pieni kasvimaa ja sieniä löytyy näin hyvänä vuonna melkeinpä mistä vain!

    • Kiitos! Niinhän se on usein on, sinne omaan mansikkapaikkaan on pitkä matka. Onneksi sienipaikkoja on taajemmassa ja Suomessa jokamiehenoikeudet 🙂