Ostin kauppahallista kaksi madetta pari kuukautta sitten. Maderouvat olivat täynnä upeaa oranssia ja punaista mätiä. En ollut koskaan nähnyt sen väristä mätiä! Kalakauppias selitti, että Pyhäjärven kalarouvat olivat enemmän kuin valmiita kutemaan. Oranssi mäti oli kypsää ja punainen mäti vielä kypsempää.
Kerta se on ensimmäinenkin kun tehdään mätitasting! Kaivoin pakastimesta mädit ja tarjosin pääsiäisvieraille kananmunia persiljakreemillä, Puolet koristelin oranssilla mädillä, toisen puolen punaisella. Punainen mäti sai meidän tastingryhmämme jakamattomat äänet. Mitä kypsempää, sitä täyteläisempää ja maukkaampaa.
- 5 luomukananmunaa
- kahden mateen mäti
- sormisuolaa
- mustapippuria
- persiljaa
- ½ prk ranskankermaa
- broccoliineja höyrytettynä
Sulata mädit. Purista mäti mätipusseista kuppiin, sekoita joukkoon kylmää vettä. Vatkaa käsin pienellä vispilällä kalvot ja verisuonet pois. Naputtele vispilästä aina kalvot irti ja vatkaa lisää. Toista kunnes vispilään ei tartu enää hötyä. Pidin tällä kertaa mätisatsit erillään, koska halusin testata makujen eroja. Tein siis tämän kahteen kertaan.
Kaada mäti tiheään siivilään, laita siivilä kupin päälle ja nosta jääkaappiin valumaan.
Keitä kananmunia 11 minuuttia. Valuta keitettyjen kananmunien päälle kylmää vettä hetki, että kypsyminen loppuu. Jätä munat hetkeksi kuivahtamaan. Luin jostain että kuori irtoaa niin helpommin. Sainkin kuorittua siististi viidestä kananmunasta neljä, viides vähän temppuili.
Tee persiljakreemi. Vatkaa haarukalla ranskankerma kuohkean notkeaksi, ja lisää suolaa, mustapippuria ja pilkottua persiljaa.
Höyrytä broccoliinejä siivilässä kiuhuvan veden päällä 4-5 minuuttia.
Mausta mäti sormisuolalla ja mustapippurilla.
Halkaise kananmunat. Laita puolikkaan päälle reilu teelusikallinen persiljakreemiä ja teelusikallinen mätiä.
Koristele munat persiljasilpulla ja höystä broccoliineillä.
Olin jo lähteä Alkoon historiallisille pääsiäislauantain ostoksille hakemaan Chablista alkupalaa varten kun muistin tarkistaa viinikellarin. Siellähän oli vielä Denis Racen Chablis 2012, yksi pullo aikoja sitten tilaamastani satsista. Se pärjäsi mainiosti viinille haastavan kananmunan kanssa ja soi hienosti mädin kera.
Parsa eittämättä sopisi mahtavasti makuihin, mutta minä en millään raaski aloittaa parsakautta ennen kuin eurooppalaiset parsat tulevat kauppoihin. Käyn joka kevät kamppailua itseni kanssa koska ”parsasesonki” alkaa. Parsa kun pitää syödä mahdollisimman nopeasti leikkauksen jälkeen. Meksikolaiset parsat eivät minusta käynnistä parsasesonkia Suomessa, mutta en millään jaksa odottaa oman parsapenkin satoa. Kultainen keskitie kulkee ehkä jossain espanjalaisten ja unkarilaisten luomuparsojen kohdalla.
Huikean väriset madepussit matkalla pakastimeen.
Helmikuiset mateet oli pyydystetty Pyhäjärvestä juuri ennen kutua.
Vertailun vuoksi, tammikuisen mateen mäti on väriltään beigen vaaleanpunaista.
Ripaus tryffeliä 