Kaupat levittäytyvät Bolognan kaduille lumisateesta huolimatta.
Ruokamatkailussa on kolme hienoutta: ravintolat, ruokakaupat ja paikalliset raaka-aineet. Niitä on pakko päästä itse kokeilemaan, joten majoituksessa keittiö on ehdoton. Toiset matkailijat koluavat nähtävyyksiä, me koluamme kauppahalleja. Valitseeko joku muukin museon sijaan useimmiten kalakaupan?
Kauppahalleissa voi viettää tunteja ihan vaan ihailemalla valikoimia, pohdiskella mikä houkuttaisi kokata tänään. Kaikki ne äyriäiset, joita kotona ei ole niin vaan saatavissa!
Bologna on ruokamatkailijan aarreaitta. Lihakaupoissa on tavallisen valikoiman lisäksi kohtuuhintaista vasikkaa, t-luupihvejä, kyyhkysiä ja muita villejä siivekkäitä sekä erirotuisia kanoja. Juustovalikoimat ovat runsaat ja varsinkin parmesaanikiekkoja ja lohkoja on vinot pinot kauppojen ikkunoissa.
Kalakaupoissa löytyy sisämaan sijainnista huolimatta Välimeren herkut: montaa lajia rapuja pienistä katkoista hummereihin, mustekaloja ja tietysti erilaisia kaloja. Ja vihannesvalikoima, ah ja oih! Ne appelsiinit, miten makeita! Ja fenkolit – mihin niistä katoaa maku matkalla pohjoiseen?
Bolognan oppaista ei oikein hahmottunut miten kauppahallisysteemi oikein toimii. No, se toimii niin että Quatrolatinokortteli on yksi iso kauppahalli. Kadut ovat täynnä ruokakauppoja, joista talvellakin vihanneskaupat tiskeineen avautuvat kadulle. Helmikuun räntäsateessa herkkukorttelin vihanneskauppiaat tyhjentelivät lumesta notkuvia katoksiaan erilaisilla persoonallisilla harjanvarsitekniikoilla.
Vanhan kaupungin herkkukortteleissa on hevoseen erikoistunut lihakauppa, useita erilaisia lihakauppoja ja kalakauppoja. Kalakaupat olivat muuten maanantaina kiinni, hyvä merkki laadusta Anthony Bourdainia mukaellen – ei myydä torstaina pyydettyjä kaloja.
”Locale” eli lähiruoka tuntui olevan venyvä käsite näissä kaupoissa. Liha oli locale, jos se on naapurikylästä, kyyhkynen locale jos oli Emilian alueelta, mutta myös uuden sadon parsat olivat locale – eteläisestä Italiasta.
Majoitusta valittaessa yksi tärkeä kysymys on aina millainen keittiö on – hotellimajoitus ei kuulu yleensä meidän valikoimaan. Usein matkustamme kansainvälisen kodinvaihdon kautta. Sen bonuspuolia on myös vaihtokumppaneiden ravintola- ja kauppavinkit sekä auto, jolla pääsee siihen vinkattuun naapurikylän erikoislihakauppaan.
Tässä kuvakimara siitä mitä kokkasimme Bolognassa, reseptejä luvassa myöhemmin.
Parmalaista kinkkua, bolognalaista salamia ja culatelloa alkupalaksi.
Sardinialainen pieni ja tumma latva-artisokka sopii parhaiten salaattiin.
Pilkottu kalmari odottaa pannulle pääsyä. Ohje chiliselle kastikkeelle löytyy täältä.
Hietasimpukat ovat parhaimmillaan yksinkertaisesti sipulin, valkosipulin ja persiljan kanssa. Valkoviinissä keitettyinä. Tässä vaiheessa jäljellä kasa kuoria.
Uuden sadon parsaa, mukana myös maku. Grano padano sulaa maukkaaksi kastikkeeksi keitetyille parsoille.
Tiikerikatkarapuja valkosipulilla, appelsiinilla ja persiljalla.
Kani muhii valkoviiniissä yhdessä pancettan ja salvian kanssa.
Pancetta lähes karemellisoi kanin lihan. Lisukkeena toimii hyvin herkutattipolenta.
Kyyhkyn rintafileet eivät ole isoja, mutta niistä saa mahtavan lämpimän alkupalan useammallekin nälkäiselle.
Kyyhkyn rintaa ei kannata kypsentää liikaa.
Fenkolisalaatti tuoreella pecorinolla ja appelsiineilla. Alkuaan sienalaisesta ravintolasta pöllitty ohje. Suomesta on mahdoton löytää raikasta tuoretta pecorinoa. Mitä appelsiineille ja fenkolille tapahtuu kun ne lennätetään Suomeen, miksi maku katoaa?
Latva-artisokkasalaatti ja appelsiininen pecorino-fenkolisalaatti vasemmalla. Pancettan kanssa valkoviinissä kypsennettyä kaniinia oikealla. Kaniinin kanssa lautasella herkkutattipolenttaa ja vihreitä papuja.
Muistiinpanoja Bolognan ravintoloista löytyy täältä:
Ruokamatkalla Bolognassa: Täyttävää maalaisruokaa ja ravintolalöytöjä
Bolognan talvilomareissun viinimietteet löytyvät täältä: Bolognan viinit: pignoletto peittosi sangiovesen
Ripaus tryffeliä 
15.3.2013 16:34
Voi ihanuutta, teki hyvää vain katsella!
Ja mitä tule matkailijan valintoihin, niin sen lisäksi, että ruokakaupat kiinnostavat vähintään yhtä paljon kuin museot, niin (Italian) matkoille mukaan lähtee aina vähintään yksi extralaukku ei vaatteita, kenkiä tai sisustustavaraa, vaan ruokaa varten.
Ja kyllä. Välillä se pastan, pancettan, pecorinon, tuoreen leivän, oliiviöljyn jne. jne. jne. hamstraus todella nolostuttaa. Mutta ikinä sitä ei ole tarvinnut katua, päinvastoin.
16.3.2013 00:25
Niin, eikös olekin ihanaa saada edes pieniä palasia makuja kotiin mukaan!? Nyt onkin ongelmana syödäkö parmat ja pecorinot niin kauan kun ne on vielä hyviä vai säästääkö jotta niitä olisi vähän pidemmäksi aikaa? No, pääasia on että niistä nauttii eikä ne pilaannut säästellessä.
Meillä on jonkun kerran tullut pulma lentokentällä, kun on vähän ylipainoa laukuissa… Teatraalinen laukkujen uudelleen pakkaaminen, käsien heiluttelu ja äänekäs kiistely siitä mitä laitetaan roskiin (ei juuri mitään, mutta touhukkaasti pussin kanssa roskikselle), on yleensä (ei aina) hellyttänyt virkailijat toisella punnituskerralla. Sitä saa tarvittaessa paluumatkalla jo melkein etelämaalaisen menttaliteetin käyntiin.
16.3.2013 12:14
Teatraalisuus on kyllä hieno tehokeino ja taiteenlaji! Pilaantumisongelmista (tuttua juttua odotella sitä oikeaa hetkeä pikkasen liian pitkään) viisastuneena pyydän nykyään kylmäpäisesti tyhjiöpakkaamaan herkkuja pienissä erissä. Lihatiskillä arvostetaan tätä älynväläystä varmasti kovasti..
16.3.2013 16:50
Pitää vaan osata organisoida ajankäyttönsä oikein: kauppahalli aamupäivällä, sitten ostokset kotiin ja lounastauko, taidemuseo iltapäivällä ja taiteen inspiroimana kotiin kokkaamaan.
20.3.2013 23:51
No kyl oli läjä herkkuja. Kyyhky on kyllä aivan mahtavaa settiä
21.3.2013 08:49
Kyllähän noita kaikkia Suomestakin sattumalta löytää, mutta kun perusvalikoima on tuollainen…Ja ehkä vielä kukkona tunkiolla älyttömiä yhdistelmiä: osta kokonainen kani, olikohan seitsemän euroa, saat kokonaisen helmikanan kaupan päälle!