Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Vietnamnam!

4 kommenttia

vietnam-katu1

Kahden viikon haukkaus vietnamilaisia makuja ja kokemuksia. Vietnamilaisen ruoan ja kulttuurintuntemuksen osalta lähdimme reissuun melkoisen tuoreina ja tietämättöminä, mutta intoa täynnä. Nyt kotimatkan jetlaagi melkein on selätetty, mutta loman jälkeen uuteen työnkuvan aloittaminen on vienyt pääosan energioista. Reissun kokemuksia ole vielä ehtinyt lumitöiltä tänne purkamaan.

Täysin uuden kulttuurin, kaupungin ja ruokamaailman ymmärtäminen ja haltuun ottaminen on aina myös matka itsessään. Sukelsimme vietnamilaiseen ruokakulttuuriin mopokyydissä katuruokakierroksella sekä puolen päivin kokkikurssin kautta. Molemmat olivat kyllä aivan mahtavia keinoja päästä sisään aivan uusiin makumaailmoihin. Näistä tulee varmasti omat tarinat blogiin.

vietnam-katu7

Katuruokakierroksen kauneimpia ja maukkaimpia annoksia, riisinuudeleita, kevätrullia, pähkinärouhetta, yrttejä ja kastiketta.

vietnam-katu6

Chef (istumassa) on pitänyt loistavaa katukuppilaansa samassa paikassa 30 vuotta.

Söimme myös kaksi viikkoa urakalla ravintoloissa, kuppiloissa, katuruokaloissa ja kojuissa. Mukaan mahtui loistavia uusia kokemuksia ja jokunen huti.

Saigon on täynnä toinen toistaan parempia ja kiinnostavia ravintoloita. Ravintoloita on vieri vieressä, joten tietysti isoin haaste onkin erottaa jyvät akanoista.

Söimme katuruokapaikoissa puolen päivän mittaisella järjestetyllä mopotourilla ja Ben Thanhin yömarkkinoilla. Saimme niin ravintoloissa kuin katupaikoissakin usein loistavaa ruokaa, joskus keskinkertaista ja vain pari kertaa aivan kamalaa.

Asuimme Saigonissa District 1:llä, ja kulman takaa löytyi ns. Backpacker –alue eli reppureissaajan kadut. Nurkan takaa löytyikin omanlaisensa turistinähtävyys Beer street -kaduksikin kutsuttu Bui Vien. Kuppilat avautuvat kadulle ja mitä myöhemmäksi ilta venyy sitä enemmän baarit levittäytyvät kadulle, katuruokaa tarjoillaan kuppiloista sekä mobiilisti polkupyörien että mopojen kyydistä. Katuauppiaita pistäytyy pöydän äärellä jatkuvasti myymässä rannekoruja, viuhkoja ja kaikenlaista rihkamaa. Omasta laukusta on syytä pitää kiinni ja pää jokseenkin selkeänä.

vietnam-katu2

Reppureissaajien terasseilla on tarjolla ohjelmaa liikenneruuhkasta tulennielijiin.

Bui Vienin varrella istahdimme Trip Advisorissa suositeltuun Five Oysters -ravintolaan. Naapuripöydästä purkautui poispäin samaan aikaan kansainvälinen seurue, lapset jo nuokkuvina vanhempien olkapäillä. Viimeisin kommentoi englanniksi ”Olen vietnamilainen, mutta tämä ei ole vietnamilaista ruokaa”. Siinä vaiheessa olisi pitänyt ymmärtää nostaa kytkintä, mutta olimme jo rampanneet katuja tarpeeksi ja nälkäisiä. Reissun yksi tylsimmistä sapuskoista – joten jätä tuo paikka väliin.

Terassilta on hauska seurata turismin kaikkia ilmiöitä ja laskea kuinka monta mahtuu mopon kyytiin. 5-henkinen perhe on ihan normaali näky. Paras stoori minkä olen kuullut mopojen kantokyvystä on viisi miestä ja ruumisarkku saman pyörän kyydissä. Tarina ei kerro oliko arkku tyhjä.

vietnam-katu3

vietnam-katu4

Liikenne kaupungissa on ensimmäinen ylitsepäästävä kulttuurishokki. Liikenne on kaoottista, kaistoja ei ole tai niitä ei noudateta. Kaupungissa on 10 miljoonaa asukasta ja taksikuskin mukaan moottoripyöriä on 20 miljoonaa. Moottoripyörät ovat edullisia, hyvä japanilainen moottoripyörä maksaa 250 dollaria. Useimmilla on tämän laskentakaavan mukaan kaksi kaksipyöräistä.

Jo pelkkä kadun ylitys on ensimmäisinä päivinä pelottavaa. Ohjeeksi saimme: mene päättäväisesti ja rauhallisesti, sinua kyllä väistetään. Älä säntää, älä peruuta! Liikenteen keskellä astelu on aluksi aivan hirvittävää. Mopoja, busseja ja autoja vilahtelee edestä ja takaa ohi. Osa väistää, osa ei. Kommunikaatio on avainsana, sinä kävellessäsi viestit vaikka kädellä heilutellen että menen tästä ja katsot väistetäänkö sinua. Mopoilijat ja autot tuuttaavat: olen nähnyt sinut, mene vain, väistä nyt. Ihan täysin tööttämisen logiikka ei auennut.

Uudenvuoden aattona kaikki 20 miljoonaa mopoa ja moottoripyörää olivat kaupungin keskustassa. Kun kaikki väki purkautui puolen yön jälkeen katsomasta ilotulitusta, oli liikenne oli täysin tukossa. Kadut olivat yhtä yhtenäistä mopolaattaa. Laatat liikkuivat – ristikkäin ja lomittain – 10 senttiä kerrallaan. Pujottelimme jalan näiden mopolaattojen välistä kilometrin matkan, mikä kesti tunnin. Sen jälkeen tavallinen iltaruuhka tuntui oikeastaan ihan selkeältä ja helpolta.

Saigon on ihana, energinen, alussa avian hullu ja kaoottinen kokemus.Kun hälinän keskeltä alkaa erottua olennainen, avautuu kaupunki joka on tupaten täynnä pientä ja isoa jännittävää löydettävää ja koettavaa.

Lisää Vienamin reissulta:

Kokkikurssilla Saigonissa ja vietnamilaisten kevätrullien ohje nikseineen

Phu Quocin saarella

Vietnamilaiset possun kylkiluut

vietnam-katu5

Mainokset

4 thoughts on “Vietnamnam!

  1. Wow, ihanaa! Hienoja kuvia. Mekin kävime Vietnamissa muutamia vuosia sitten ja ihastuimme mm. Saigoniin ja Vietnamin ruokakulttuuriin. Hahaa, tuo Saigonin liikenne oli tosiaan kokemus sinänsä! Siitä on hyviä youtube-pätkiä netissä! Ruoka oli pääsääntöisesti ihan mahtavaa, vaikka minä tietty sainkin ensimmäisenä iltana lievän mahapöpön… 😦

  2. Kiitoksia! Saigonissa riitti kaduilla kuvattavaa, kun koko elämän kirjo oli esillä. Minä jätin yhdessä katuruokalassa syömättä tilaamani jättisimpukat, toinen niistä näytti sen verran epäilyttävältä että vatsataudin mielikuvat vilisivät silmissä ;). Meillä oli pieni pullo käsidesiä mukana ja sitä hierottiin vähän joka välissä käsiin. Tiedä sitten oliko se se vai vain hyvä tuuria ettei isompia ongelmia tullut. Ilmastointiflunssa kyllä kärsittiin.

  3. Aivan upeita kuvia! Näiden katselu ei ainakaan helpottanut kroonistunutta matkakuumettani… 🙂

    • Kiitos! Noilla kaduilla riitti kuvattavaa, koko elämä taphtui kadulla. Katukeittiön kokki saattoi ottaa tirsat päivällä patojensa vieressä ja taisi nukkua yölläkin pari tuntia ennen aamuvirkkujen ruokkimista.